Turvallisuusryhmä koosti tilannetta

Parikymmentä Rakennusteollisuus RT:n turvallisuusryhmän jäsentä kokoontui huhtikuussa 2018 Hämeenkylän kartanoon työturvallisuuden kick off -päivään. Päivän aikana listattiin niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin ja suurimmat turvallisuustyön haasteet.

 RT:n turvallisuusryhmän jäseniä yhteiskuvassa. Vasemmalta alkaen Antti Leino/ Skanska, Kari Lohva/ Rudus, Katja Salmi/ Parma, Jari Pulkkinen/ Fira, Ari Kähkönen/ INFRA, Antti Jokela/ YIT, Heinrich Scwab/ Inlook, Anne Hirsiniemi/ RT, Juha Suvanto/ TRT, Marko Kilpeläinen/ Peab, Ahti Niskanen/ TRT, Tuija Lönnrot/ Bonava, Ville Vatanen/ Lujatalo, Veikko Nissilä/ Lumon, Hannu J. Mäkinen/ TRT, Timo Pinomäki/ GRK, Jukka Moilanen/ Lapti, Janne Papula/ Kerabit.
Kuvasta puuttuvat Arto Huhtanen/ NCC, Kati Kaskiala/ Terrawise, Jari Korpisaari/ SRV, Tapio Leinonen/ Terramare, Mika Määttä/ Caverion, Mikko Tammihovi/ Telinekataja, Markku Utriainen/ Hartela

 

 Turvallisuusryhmän puheenjohtaja Antti Leino muistutti aluksi, että vaikka turvallisuuden kehittämisessä on alalla vielä monia haasteita, niin paljon on myös jo saatu aikaiseksi. ”Turvallisuuteen on saatu paljon hyviä ohjeita eri hankkeiden kautta, ala on myös sitoutunut nolla tapaturmaa -tavoitteeseen. Tapaturmataajuus on saatu monissa yrityksissä alle kymmeneen, vaikka koko alalla liikutaankin vielä yli 60:ssa.”

Leinon mukaan hyvän kehityksen taustalla on se, että Suomessa turvallisuustyössä on verkostoiduttu. ”Suomessa on parempi tilanne kuin vaikkapa naapurimaassa Ruotsissa. Me saamme olla ylpeitä suomalaisista turvallisuuden keksinnöistä kuten TR-mittauksesta, turvallisuuskilpailusta ja turvapuistoista. Kuolemantapaukset ovat puolittuneet kahdessakymmenessä vuodessa ja suojaimet kehittyneet”, hän muistutti.

Paljon on turvallisuustyössä myös haasteita. Viime kuukausien tapaturmakehitys ei ole ollut hyvää ja vuoden alkupuolisko on ollut synkkä kuolemantapaustenkin osalta.  

Turvallisuustyössä olemme fokusoituneet aika yksipuolisesti tapaturmien torjuntaa, vaikka myös työkyky ja työn terveellisyys ovat oleellinen osa turvallista työympäristöä, keskustelussa ilmeni.

Uusia haasteita tulee myös koko ajan lisää, yksi niistä tulee viranomaispuolelta, kun AVIt siirtyvät uuteen valtion lupa- ja valvontavirastoon Luovaan. AVIen rooli on nyt ollut keskeinen turvallisuuskilpailujen järjestämisessä, mutta uudessa organisaatiossa tarkastajat eivät todennäköisesti tee enää TR-mittauksia. TR-mittaus on ollut yksi tehokkain keino parantaa turvallisuutta, ja turvallisuuskilpailut ovat perustuneet TR-mittaukseen.

Päivän aikana työskenneltiin erilaisin metodein ja monta erilaista asiaa nousi esiin. Etenkin oltiin huolissaan siitä, miten PK-sektori saadaan mukaan turvallisuustoimintaan. Ja miten asiat, joita turvallisuusryhmässä kehitetään, viedään maaliin saakka eri toimialojen, niin pk-yritysten kuin suurten yritystenkin tietoon.

Talonrakennusteollisuuden toimitusjohtaja Kim Kaskiaro kertoi osallistujille muun muassa alan nolla tapaturmaa -tavoitteen taustoista.

”Nolla tapaturmaa oli alussa enemmän julistus hyvän turvallisuustyön puolesta, silloin ei vielä kerätty yhteisesti tapaturmataajuuksia. Sitten herättiin yhteiskunnalliseen vastuuseen. Alettiin tehdä jäsenten työtapaturmien kuukausiseurantaa, vaikka aluksi se tuntuikin vaivalloiselta. Nyt Turvallisuushavaintoja on alettu tekemään ja turvallisuutta mittaamaan säännöllisesti. Ideana on, että suuret yritykset ovat ottaneet veturin roolin, ja yhteistyö on avointa. Hyvistä käytännöstiä kerrotaan muillekin, työturvallisuudella ei sillä tavalla kilpailla. Kymmenet yritykset ovatkin tällä hetkellä sitoutuneet hyvin turvallisuuden kehittämiseen, mutta siihen porukkaan pitää saada lisää yrityksiä”, Kaskiaro sanoi.

Rakennusteollisuus RT:n jäsenten kuukausittaisessa kyselyssä tapaturmataajuuden ilmoittaa jo muutama sata yritystä. Myös rakennuttajan roolia on viime aikoina nostettu esiin.

”Moraalinen vastuu on jokaisella, sitä pitää nyt painottaa. Osaaminen on lisääntynyt. Nolla tapaturmaa 2020-julistus on oikeilla jäljillä. Sähköiset sovellukset turvallisuuden parantamiseen ovat hyviä, vievät ajattelutapaa eteenpäin, parantavat ymmärrystä ja olosuhteita, mutta eivät syö resursseja”, Kaskiaro pohti. RAKLIn piirissä asia on nähty samalla tavalla, tilaajan pitää olla mukana ja ymmärtää, että turvallisuuteen pitää satsata. Digitalisaation mukana tuomat mahdollisuudet, turvallisuusajattelun vieminen lähelle ihmistä, ja rakennuttajan mukanaolo vievät asiaa nyt eteenpäin.

Päivän aikana tehtiin myös ryhmätyö siitä, miten rakennusteollisuuden 2020-tavoitetilaan päästään. Kun äänet laskettiin, vaikuttaminen työntekijöiden asenteisiin sai eniten ääniä. ”Making safety fun” tuli kakkoseksi, että työturvallisuustyötä voidaan tehdä myös pilke silmäkulmassa. Myös yritysjohdon sitoutuminen, vaikuttaminen työntekijöiden asenteisiin, konkreettiset turvallisuusohjeet, esimiestyö, parhaat käytännöt ja digitaaliset työkalut jakoon nousivat esiin turvallisuuden kohottamisen keinoina.

Keskustelua käytiin myös siitä, että kun kaikkien työntekijöiden kanssa yhdessä viedään turvallisuus maaliin, eikä vain käskytetä, saadaan parempi lopputuloskin. Suunnittelijoiden pitäisi myös osallistua turvallisuuden suunnitteluun, nyt työn turvallinen toteutus jää liiaksi työmaiden pohdittaviksi.

Yksi suuri haaste on edelleen turvallisuuspuutteiden hiljainen hyväksyntä, ja polarisoituminen: turvallisuudessa on mallioppilaita, mutta yhtä lailla tarkkailuluokalla on vielä liikaa porukkaa. Myös alueelliset erot turvallisuudessa ovat liian suuria, turvallisuusryhmäläiset totesivat.

Turvallisuusryhmän sivulle