| Rakennusteollisuus RT ry | Keskusliitto

MRL-uudistus päättäjäpaneelin puitavana

YM:n rakennetun ympäristön osaston ylijohtaja ja MRL-työryhmän puheenjohtaja Teppo Lehtinen esitteli maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen tavoitteita ja etenemistä. Rakennusteollisuuden odotukset siihen liittyen esitti suorasanaiseen tyyliinsä SRV:n toimitusjohtaja Saku Sipola. Hän puolestaan heitti asiassa pallon paneelikeskustelijoille.

Kuvassa Kai Mykkänen, Antti Lindtman, Eeva Kalli, Ville Tavio, Jussi Saramo ja Mikko Ollikainen.

RT:n satavuotisjuhlaseminaarissa pidettyyn päättäjäpaneeliin MRL-lakiuudistuksesta osallistuivat eduskuntaryhmien puheenjohtajat Antti Lindtman (SDP), Kai Mykkänen (Kokoomus) ja Ville Tavio (Perussuomalaiset), eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja Eeva Kalli (Keskusta) sekä kansanedustajat Mikko Ollikainen (RKP) ja Jussi Saramo (Vasemmistoliitto).

Oman puheenvuoronsa päätteeksi Saku Sipola esitti panelisteille kysymyksen siitä, onko nykyprosessin mukainen parlamentaarinen valmistelu se keino, jolla syntyy sellainen kokonaisuudistus, joka oikeasti sujuvoittaa ja tehostaa yhteiskunnan toimintaa rakennetussa ympäristössä. 

Ensimmäisenä asiaan tarttui Kai Mykkänen, jolla oli vahva usko nimenomaan parlamentaarisen työryhmän tahtotilaan tehdä merkittäviäkin uudistuksia, verrattuna esimerkiksi siihen, jos päätökset jäisivät hallituksen harteille. Hän korosti, että työryhmälle nimenomaan tulisi antaa mahdollisimman laajat vapaudet uusien linjausten tekemiseen, jotta toivottuja muutoksia todella syntyy. Ensimmäisenä konkreettisena asiana hän toi esiin asumisen hinnan, jota hän itse pitää yhtenä tärkeimmistä MRL-uudistukseen liittyvistä tavoitteista. Hän veti yhdensuuntaisen nuolen liian yksityiskohtaisen kaavoituksen ja asuntojen korkeiden hintojen välille.

Antti Lindtman uskoi Mykkäsen tavoin, että parlamentaarinen työryhmä pääsee tavoitteessaan maaliin. Hän nosti yhdeksi uudistuksen kärkitavoitteeksi ilmastonmuutokseen vastaamisen ja muistutti, että siihen liittyviä ratkaisuja tehdään jopa sadan vuoden päähän tästä hetkestä. Samoilla linjoilla oli myös Eeva Kalli, joka totesi, että uudistustyötä tehdessä katse tulee kiinnittää huomattavasti kauemmaksi kuin muutamaan seuraavaan vaalikauteen. Työn kärkeen hän halusi nostaa joustavuuden lisäämisen. Kalli piti tärkeänä myös maanomistajan aloiteoikeuden viemistä lakiin.

Jäykkä virkakoneisto saatava vetreämmäksi

Niin ikään Ville Tavio osoitti liiallisen byrokratian nykyisen kaavoituksen kipukohdaksi. Saku Sipolan tavoin hän kuitenkin pelkää, että MRL-uudistus ei tule toteutumaan niin laajalla tasolla kuin on toivottu. Joskin hän korosti myös, että aivan kaikilta osin erityisen mittaviin uudistuksiin ei ole edes tarvetta, sillä hän näki nykyisessä laissa paljon sellaisiakin kohtia, joita ei kannata uudistaa vain uudistamisen ilosta. Muutoksia hän silti kaipaa etenkin sellaisiin tekijöihin, joilla päästään vaikuttamaan asumisen hintaan.

Jussi Saramo huomautti, että jos kaavoitukseen liittyvät ongelmat ovat kunnan virkakoneistossa tai kunnallispoliittisella tasolla, niiden korjaaminen lainsäädäntöä muuttamalla voi olla vaikeaa. Hänen omankin kokemuksensa mukaan kuntien välillä on merkittäviä eroja siinä, miten tiettyjä määräyksiä tulkitaan ja valvotaan. Tästä huolimatta hän piti hyvin haasteellisena kuntien toiminnan ohjeistamista valtiovallan taholta. Panelisteilta löytyi kuitenkin yksimielisyys siitä, että lakiuudistuksella pitää voida vaikuttaa esimerkiksi siihen, ettei kunta tarpeettomasti aseta lainsäädäntöä tiukempia vaatimuksia rakentajille.

Mikko Ollikainen toi keskusteluun mukaan myös infrarakentamisen merkityksen MRL-uudistuksessa ja sitä kautta etenkin tiivistävässä kaupunkirakentamisessa. Hän piti hyvänä asiana sitä, että kaupunki rakentuu jo olemassa olevien väyläyhteyksien äärelle. Kai Mykkänen täydensi keskustelua todeten, että päätöksenteko siitä, mihin rakennetaan, tulee olla kuitenkin kunnan käsissä. Valtionkin tason ohjeistusta hänen mukaansa silti tarvitaan, ettei kunnissa esimerkiksi tehtäisi liian yksityiskohtaisia kaavoja, jotka osaltaan nostavat rakentamisen ja asumisen hintaa. Lindtman nosti esiin hyvänä käytäntönä kumppanuuskaavoituksen. Aihetta sivuten hän myös totesi, että harvalla kunnanvaltuutetulla on tarkkaa mielikuvaa siitä, mistä kaikesta rakentamisen kustannukset syntyvät ja kuinka erilaiset kaavaratkaisut vaikuttavat toteutuksen loppusummaan. Kustannukset olisi tehtävä läpinäkyviksi, jotta päättäjät voivat niitä arvioida.

Kaupunkiseutujen tiivistäminen ei poissulje isoihin liikennehankkeisiin panostamista

Lindtman toi panelistien pöytään myös huomion siitä, että vaikka kaupunkiseutuja tiivistettäisiinkin jo olemassa olevien väylien ympärille, myös isojen liikennehankkeiden, kuten raideinvestointien, tukeminen valtion taholta on järkevää. Hän alleviivasi erityisesti sitä, kuinka isot liikenneinvestoinnit, kuten ratikkahankkeet alkavat tuottaa jo sillä hetkellä, kun päätös niistä tehdään, koska ne nostavat vakuusarvoja.

Ville Tavio asettui muihin panelisteihin nähden oppositioon kaupunkirakenteen tiivistämiseen liittyvässä kysymyksessä. Hän kannusti kuntia kaavoittamaan viihtyisiä asuinalueita nimenomaan keskustojen ja muiden jo valmiiden asuinalueiden ulkopuolelle silläkin riskillä, ettei julkinen liikenne ulotu niihin saakka, kunhan väylät ovat riittävällä tasolla yksityisautoilijoille. Hän näkee asialla yhteyden myös kaavavalituksiin. Hän ei usko, että esimerkiksi kaupungin laitamille kaavoitettavasta asuinalueesta syntyy läheskään yhtä paljon poikkeavia mielipiteitä kuin siitä, jos uudisrakentamista toteutetaan vaikkapa pitkään käytössä olleen virkistysalueen tai kaupungin keskustan välittömään läheisyyteen.

Kaavavalitukset suurennuslasin alle

Antti Lindtman jatkoi kaavavalituksiin liittyvää keskustelua tekemällä eron tahallisten, turhien valitusten ja asianosaisten tekemien asiallisten valitusten välille. Valitusoikeutta itsessään hän pitää kuntalaisten perusoikeutena, mutta jo esimerkiksi asianosaisuuden määritelmä ei ole itsestään selvä. Sekä Lindtman että Kalli korostivat kuntalaisten osallistamista kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen jo varhaisessa vaiheessa. He pitivät sitä yhtenä tehokkaimmista keinoista valitusten vähentämiseksi.

Aikaisemmin lakivaliokuntaan kuulunut Ville Tavio ehdotti yhdeksi ratkaisuksi valitusten maksullisuutta. Hän vertasi ratkaisua oikeuden tuomioistuinmaksuihin. Hän koki hyvin epäoikeudenmukaiseksi sen, että ilmeisen perusteettomista valituksista ei koidu tekijälleen minkäänlaisia seuraamuksia, kuten oikeudenkäyntikulu- tai vahingonkorvausvastuuta. Panelistien käsiäänestyksessä Jussi Saramo oli ainoa, joka tietyin reunaehdoin vastusti kustannusten tuomista yksittäisille henkilöille valitusprosessiin. Hän niin ikään kyseenalaisti turhien valitusten käsitteen kokonaan. Hänen näkemyksensä mukaan vain muutamaa yksittäistapausta lukuun ottamatta valitukset ovat lähtökohtaisesti aiheellisia. Sen sijaan kuntien palvelulupausta Saramo piti tärkeänä.

Musta hevonen: museovirasto

Kai Mykkänen nosti esiin myös museoviraston roolin. Sillä on hänen mielestään tällä hetkellä liian paljon valtaa. Esimerkkinä hän kertoi Espoossa sijaitsevasta koulusta, joka on yhtä aikaa sekä purku- että käyttökiellossa: purun estää Museovirasto, käytön mittavat sisäilmaongelmat, joiden korjaaminen olisi kohtuuttoman kallista. Mykkäsen kertoman mukaan virasto niin ikään estää tyhjillään olevan koulun viereen rakentamisen, koska uudisrakennus pilaisi kansallismaiseman.

Hänen mukaansa kunnan pitäisi pystyä päättämään näistäkin asioista suoraviivaisemmin, mikäli lopputulos on se, että käyttökelvottomia rakennuksia pidetään pystyssä, mutta tyhjillään jopa viisitoista vuotta. Myös museoviraston roolista järjestettiin käsiäänestys, jossa jokaisen panelistin käsi nousi pystyyn sen merkiksi, että asia ansaitsisi lähempää tarkastelua.

Ilmastonmuutosta unohtamatta

Jussi Saramo kommentoi MRL-uudistusta ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Hän käytti puheenvuorossaan esimerkkinä espoolaista 90-luvulla rakennettua päiväkotia, joka on edelleen käyttökelpoinen, mutta alueen nykyisen asukasmäärän vuoksi liian pieni. Näin ollen se puretaan uuden, suuremman päiväkodin tieltä. Tällaisia ratkaisuja hän pitää ilmastonmuutoksen kannalta kestämättöminä. Kaavoituksessa tulisi ottaa aina huomioon nykytarpeen lisäksi myös tulevaisuus. Jos alueelle ennakoidaan kasvua, juuri esimerkiksi päiväkodit ja koulut pitää rakentaa mieluummin liian suuriksi kuin jo lähitulevaisuudessa liian pieniksi jääviksi. Mykkänen muistutti tässä yhteydessä myös modulaarisen rakentamisen mahdollisuuksista, jotka ovat yksi oiva ratkaisu muuttuviin tarpeisiin.

Saramo jatkoi keskustelua todeten, että riippumatta lainsäätäjien laatimien ohjausmekanismien tarkkuudesta tai määrästä, loppujen lopuksi rakennusteollisuus on kuitenkin taho, joka tekee ne innovaatiot, joilla rakentamisen laatua, kestävyyttä ja ympäristöystävällisyyttä edistetään. Hän muistutti myös ilmasto-olosuhteiden nopeista muutoksista, kuten lisääntyvistä tulvista, jotka uhkaavat huomattavasti enemmän vanhaa kuin uutta rakennuskantaa.

Kai Mykkänen näkee uudessa lainsäädännössä avaimet myös rakennetun ympäristön päästöjen pienentämiseen. Hän huomautti, että lämmitykseen liittyvät päästöt ovat kaksi kertaa niin suuret kuin koko Suomen henkilöautoliikenteen päästöt. Hänen mukaansa liikkeelle olisikin syytä lähteä kaukolämmön tuotantotavasta sekä maalämpöön siirtymisestä. Kaavoittajan rooli on tässä yhteydessä merkittävä. Hänen kertomansa mukaan ainakin Espoossa viistoporaaminen kaupungin puistotonttien alle on yksiselitteisesti kiellettyä, vaikka kieltoa ei ole erityisesti pystytty perustelemaan. Tällaisilla kielloilla estetään maalämpöön siirtyminen monessa taloyhtiöissä. Ville Tavio täydensi ajatusta muistuttamalla, että taloudelliset säästöt ovat yleensä tehokkaimpia ajureita, kun siirrytään juuri esimerkiksi energiamuodosta toiseen. Jos maalämmöstä koituu rahallista säästöä yksittäisille asukkaille, he myös osaavat sitä vaatia.

Aktiivinen ja monipuolisia näkökulmia esiin tuonut päättäjäpaneeli päätettiin käsiäänestykseen uudistuksen toteutumisesta: Kaikki panelistit olivat lopulta yksimielisiä siitä, että maa- ja rakennuslain uudistus tullaan saamaan valmiiksi määräaikaan, eli ensi vuoden loppuun mennessä.­­


Katso myös

Lainsäätäjän ja rakentajan pohjustus paneelikeskustelulle:
MRL-uudistuksesta pohja muuttuvalle Suomelle