| Rakennusteollisuus RT ry | Keskusliitto

Lausunto opasluonnoksesta vihreän julkisen rakentamisen hankintamenetteleyksi ja vähähiilisen julkisen rakentamisen kriteereiksi

Rakennusteollisuus RT ry (RT) kiittää mahdollisuudesta lausua kantansa opasluonnoksesta vihreän julkisen rakentamisen hankintamenettelyksi ja vähähiilisen julkisen rakentamisen kriteereiksi.

RT pitää hyvänä, että opas (yleinen osa) sisältää hyviä ohjeita ja neuvoja muun muassa rakennushankkeen valmistelun riittävästä resursoinnista sekä parempaan energiatehokkuuteen panostamisesta. Lisäksi se kehottaa kiinnittämään eritoten huomiota rakennuksen koko elinkaareen pelkän rakentamisvaiheen sijasta. RT kuitenkin huomauttaa, että oppaan sisältämät kriteerit, jotka koskevat vähimmäisvaatimuksia materiaali- ja/tai resurssitehokkuudelle suunnitteluvaiheessa, hankinnoissa ja rakennusurakoissa, vievät kuitenkin huomion nimenomaan pois elinkaaresta ja koko elinkaaren kattavasta läpinäkyvästä arvioinnista.

Opas ohjaa kiinnittämään huomiota rakentamisen ja materiaalien hiilijalanjälkeen äärimmäisen yksinkertaistetusti; se kansallisten hankkeiden osalta ohjaa vain materiaalien hiilijalanjälkitarkasteluun. RT huomauttaa, että opas jättää noteeraamatta sen, että elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen kannalta tärkeintä on se, että rakennus on toiminnallisesti hyvä ja sen käyttöikä muodostuu pitkäksi ilman suurta huollon ja korjaamisen tarvetta. Pitkään käyttöikään sisältyy myös se, että rakenteet ovat muuntojoustavia ja mahdollisimman vikasietoisia. Lisäksi rakennuksen tulee luonnollisesti olla erittäin energiatehokas.

Kun oppaassa laajasti viitataan rakennusten elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten arviointiin ja todentamiseen eurooppalaisiin standardeihin tukeutuen, oppaan kriteeriosa unohtaa tämän periaatteen standardien säännöt. Ohjeessa muun muassa esitetään, että rakennusmateriaalien hiilijalanjälki laskettaisiin kansallisissa hankkeissa vain rakennustuotteiden valmistuksen osalta. Eurooppalaiset arviointistandardit perustuvat elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen tarkasteluun rakennustasolla koko elinkaari kattaen. RT kannattaa niiden mukaista arviointia.

Opas ohjaa kiinnittämään huomiota rakentamisen ja materiaalien hiilijalanjälkeen äärimmäisen yksinkertaistetusti. Opas jättää noteeraamatta sen, että elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen kannalta tärkeintä on se, että rakennus on toiminnallisesti hyvä ja sen käyttöikä muodostuu pitkäksi ilman suurta huollon ja korjaamisen tarvetta. Pitkään käyttöikään sisältyy myös se, että rakenteet ovat muuntojoustavia ja mahdollisimman vikasietoisia. Lisäksi rakennuksen tulee luonnollisesti olla erittäin energiatehokas.

Rakennusten energiatehokkuuden osalta RT muistuttaa, että vaadittaessa tämän oppaan mu-kaista elinkaarenaikaisen vähähiilisyyden osoittamista, ympäristöministeriön notifioitavaksi lähettämä rakennusten energiatehokkuusasetus ei tätä tavoitetta edistä, kun se antaa tietylle materiaalille ja siitä tehdyille rakennusosille helpotuksia niin E-luku- kuin U-arvovaatimustenkin osalta. Näin siirretään rakennuksen pitkälle käyttövaiheelle suurempi energiakulutus ja samalla aiheutetaan suurempi kokonaishiilipäästö. Tämä on täysin oppaan tavoitteiden vastaista.

Opas kriteeriosassaan toteaa lopuksi, että ”Hankkijan tulee valita kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.” RT:n näkemyksen mukaan on suuri vaara, että opas ohjaa aivan muuhun eli kalliimpiin sekä todennäköisesti teknisesti ja kokonaistaloudellisesti huonoihin ratkaisuihin.

RT lopuksi muistuttaa, että kiinteistö- ja rakennussektorilla tehdään jatkuvaa kehitystyötä ja toteutetaan käytännössä niin materiaali- kuin energiatehokkuuden, siis resurssitehokkuuden ja laajemmin kiertotalouden edistämiseksi säädösohjauksen myötä mutta myös markkinaehtoisesti. Monissa näissä toimissa tarkastelussa ovat pelkän hiilijalanjäljen myös muut kestävyyden näkökulmat, jotka tässä oppaassa jäävät käytännössä täysin huomioimatta.

RT esittää seuraavassa huomioitaan erikseen hankintaoppaaseen ja kriteereihin lausuntopyynnön toiveen mukaisesti.

Hankintaopas

1.2 Oppaan rakenne, rajapinnat ja neuvonta

Taulukko 2: ”Rakennusteollisuus” = Rakennusteollisuus RT ry: rakentamisen ja rakennustuotteiden yleinen neuvonta, rakennustuoteasetus, rakennussektorin standardisointi mukaan lukien ympäristövaikutusstandardisointi

2.4.2 Raportointi ja vaikuttavuuden arviointi

Taulukko 4 on vähintäänkin epäselvä eikä yhteys indikaattorien ja vaatimusten välillä avaudu.

2.4.3 Toimialan valmius ja ratkaisut

”Siirryttäessä kohti nollaenergiarakentamista myös muiden ympäristövaikutusten ja elinkaariajattelun merkitys lisääntyy.”

  • uusien energiatehokkuusmääräysten (etenkin energiatehokkuusasetus) sisältö ei tue lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymistä, kun ei oikein siirrytä yhtään mihinkään

”Rakennustuotteiden ympäristöseloste on standardoitu tapa ilmoittaa tuotteen ympäristövaikutuksista. Seloste laaditaan standardin EN 15804 mukaan. Suomessa ympäristöselosteita julkaisee Rakennustietosäätiö.”

  • ympäristöselosteita voi julkaista Suomessa muutkin tahot; viimeinen lause on syytä poistaa
  • ylipäätään irrallinen kappale ilman merkitystä: voidaan korjata seuraavaan muotoon: ”Rakennusten koko elinkaaren kattavaan ympäristövaikutusarviointiin on Euroopassa käytössä standardi EN 15978, jonka mukaisiin laskelmiin saadaan lähtötietoja standardin EN 15804 mukaisesti laadituista rakennustuotteiden ympäristöselosteista

”Kansainvälisten LEED- ja BREEAM-sertifikaattien rinnalla kotimaiset Rakennusten elinkaarimittarit (FiGBC) ja rakennushankkeiden ohjaustyökalu (Rakennustietosäätiö).”

  • lauseesta puuttuu verbi
  • jos näitä yksittäisiä kaupallisia ylipäätään mainitaan, ehdotetaan lisättäväksi lause ”Em. sertifikaatit/luokitukset ovat kaupallisia, sisältävät tapauskohtaisesti tuotteisiin kohdistuvia muita kaupallisten merkkien vaatimuksia eivätkä ole sellaisenaan vertailukelpoisia.”

”Monen eri ympäristösertifikaatin edellytyksiin kuuluu myös joukko työmaan aikaisia toimenpiteitä. Rakennusurakkaan sisältyvien hankintojen osalta tarvitaan osaamista, jotta rakennusmateriaaleille asetetut ympäristötavoitteet täyttyvät…”

  • koko kappaleen sisältö jää epäselväksi. Tässäkin on hyvä muistaa, että eri ympäristösertifikaattien/-luokitusten edellytykset ja vaatimukset eivät ole useimminkaan vertailukelpoisia
  • ympäristötavoitteet, kuten mahdollinen hiilijalanjälkivaatimus tulee asettaa rakennustasolle rakennuksen koko elinkaari kattaen innovatiivisuus ja vapaa kilpailu sallien; toimijat täyttävät sitten asetetut vaatimukset kulloinkin parhaiten soveltuvin ratkaisuin. Esim. hiilijalanjälkivaatimusta ei aseteta yksittäiselle rakennustuotteelle.

2.5.1 Kohti kokonaiskuvaa

Tässä kohdassa, kuten myös kohdissa 2.5.1 ja 2.5.2 käytetään standardien maininnan yhteydessä sanaa ”ohjaa/ohjaavat”. Ko. standardit eivät ohjaa mitään eli ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”…vaikutusten arviointiin on käytössä standardi/standardit”.

”Elinkaariajattelun kautta pyritään saamaan kokonaiskuva rakennuksen tai tuotteen vaikutuksista ja välttämään osaoptimointia.”

  • ”osaoptimointi” jää tässä yhteydessä epäselväksi. Lause voidaan korjata muotoon: ”Elinkaariajattelun kautta pyritään saamaan kokonaiskuva rakennuksen koko elinkaarenaikaisista ympäristövaikutuksista.”

”Vihreissä julkisissa rakennushankinnoissa elinkaariajattelu liittyy ensisijaisesti kustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin. Elinkaaren eri tekijöiden vaikutusta rakennukseen ohjaa eurooppalainen standardisarja EN 15643…”

  • voidaan korjata muotoon: ”Vihreissä julkisissa rakennushankinnoissa elinkaariajattelu liittyy ensisijaisesti kustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin, joita voidaan arvioida eurooppalaisen standardisointijärjestö CEN:n teknisen komitean laatiman standardisarjan avulla (ks. kohdat 2.5.2 ja 2.5.3).

”Tällöin voidaan tunnistaa kustannusoptimaalisia keinoja parantaa rakennuksen ympäristöystävällisyyttä tai pidentää sen käyttöikää.”

  • epäselvä lause; mitä tällä tarkoitetaan etenkin käyttöiän osalta, puuttuuko lauseesta jotakin?

”Euroopan komissio on laatinut ehdotuksen rakennusten resurssitehokkuuden arvioinnissa käytettävistä yhteisistä menetelmistä.”

  • on syytä mainita, että ehdotuksella ei ole mitään merkittävää statusta. Lisäksi komissio ei ole laatinut ehdotusta kaikkiin ehdotukseensa sisällytettyjen indikaattorien arviointiin, vain viitannut rakennustason ympäristövaikutusarvioinnin osalta standardiin EN 15978 (ja osin CEN/TC 350-standardisarjan LCC-standardeihin)
  • komission ehdotuksen indikaattoreista vain muutamalle on yleinen hyväksyntä. Osaa niistä ei tulla hyväksymään jäsenvaltioissa subsidiariteetti-periaatteen pohjalta.
  • lauseen voi poistaa

”Elinkaariarvioinnin laskentamenetelmä on läpinäkyvä ja vakioitu. Rakennusten elin-kaariarviointia ohjaavat Euroopassa standardit EN 15643-2, EN 15978 ja EN 15804.”

  • voidaan korjata muotoon: ”Elinkaariarvioinnin laskentamenetelmien tulee olla läpinäkyviä ja vakioituja. Rakennusten elinkaariarviointiin on Euroopassa käytössä standardit EN 15643-2 ja EN 15978, joiden mukaisiin laskelmiin saadaan lähtötietoja standardin EN 15804 mukaisesti laadituista rakennustuotteiden ympäristöselosteista.”

3.2.2 Hankinnan kohteen kuvaus

Kun kohdissa 2.5.1-2.5.3 kuvataan, kuinka edetään ympäristövaikutusten arvioinnissa ”kohti kokonaiskuvaa”, jossa ympäristövaikutusten eri arviointimenetelmien harmonisointi ja läpinäkyvyys ovat aivan keskeinen elementti, sen tulisi näkyä tämän ohjeen muissakin osissa.

Pahimmillaan esimerkiksi rakennustuotteisiin vaatimuksia kohdistavat ympäristömerkit lisäävät vain rakentamisen hintaa, saattavat heikentää jopa tietoisesti tai tietämättään muita ominaisuuksia sekä vievät eri vaikutusarvointiin harmonisointiin tähtääviä ”normitalkoita” väärään suuntaan.

Em. vaatimusta kuvaa hyvin RT:n kansainvälisesti toimivan jäsenen käytännön huomio, jota RT myös tukee:

  • Ohjeluonnoksen sivuilla 20, 21 ja 27 viitataan kansallisiin ympäristösertifikaatteihin ja ekomerkkeihin. Kaikki vaadittavat (standardin EN 15978 mukaisesti rakennustasolla) vertailuun käytettävät indikaattoriarvot tulisi olla yhdenmukaisten EN-standardien mukaan ilmoitettuina ympäristöselosteessa eikä kehitystä saisi ohjata vapaaehtoisten ekomerkkien suuntaan. Näistä tulee helposti vapaaehtoinen pakko (de facto standardi) aiheuttaen turhaa materiaalikustannusten nousua (esim. täällä pohjoisilla markkinoilla Joutsenmerkki). Moni toimija saattaa kehitellä myös omia ekomerkkejään, mikä lisäisi ongelmia.
  • arvioinneissa lähtötietoina käytettävän tiedon tulisi perustua vain ja ainoastaan kansainvälisesti tunnustettuihin ympäristöselosteisiin (EPD), joiden arvot ovat toivottavasti tulevaisuudessa myös osana CE merkintää.

4.3 Rakennustuotteiden hankinta

”Hankintalain mukaan tuotteiden vähimmäisvaatimuksena voidaan käyttää ekomerkkejä.”

  • viitaten kohdan 3.2.2 kommentteihin RT ei voi tukea ekomerkkien käyttöä tuotteiden vähimmäisvaatimuksena.

”Rakennustuotteita voidaan vertailla niiden ominaisuuksien perusteella.”

  • rakennustuotteiden ympäristövaikutuksia ei voi vertailla tuotetasolla
  • tähän tulee lisätä lause: ”Rakennustuotteiden ympäristövaikutuksia ei voi vertailla tuotetasolla, vaan rakennustasolla koko elinkaari kattaen. Rakennusten elinkaarenaikaiseen ympäristövaikutusarviointiin on Euroopassa käytössä standardi EN 15978, jonka mukaisiin laskelmiin saadaan lähtötietoja standardin EN 15804 mukaisesti laadituista rakennustuotteiden ympäristöselosteista.”

Muita huomioita ja kommentteja

  • hyvää oppaassa on markkinakartoituksen ja suunnitelmallisuuden korostaminen ja vastaavasti huonoa hankintalainsäädännön käsitteiden ”sekoittaminen”. Esim. termiä ”poissulkemisperuste” käytetään useassa kohdassa, jossa tarkoitettaneen ”soveltuvuuskriteerejä”. Vaikuttaa myös siltä, että paikoin tekstissä sekoitetaan soveltuvuuskriteerit ja vertailuperusteet.
  • Oppaan monessa kohtaa (esim. s. 10) korostetaan valmisteluvaiheen ja suunnittelun tärkeyttä. Tätä tulee tukea ja kannattaa. On varmasti yritysten edun mukaista, että tarjouskilpailun valmisteluun käytetään tarpeeksi resursseja, jotta itse kilpailuttamisen vaihe ja luonnollisesti myös siitä seuraava sopimuskausi sujuisivat kitkatta.
  • Merkkien käyttöön viitataan mm. sivulla 12. Vaikka hankintalaki sallii merkkien käytön hankinnan kohteen kuvaamisessa, yritysten kannalta se on ei-toivottavaa. Tavoitteena tulisi olla yksi yhtenäistetty standardisoitu menetelmä osoittaa (ympäristö)vaatimusten täyttyminen. Oppaassa tulisi huomauttaa, että vaikka merkin vaatiminen on sallittua, se ei välttämättä ole järkevää, vaan hankintayksikön pitäisi aina sallia vaatimusten toteutumisen näyttäminen muillakin keinoin. Merkin hankkiminen voi olla kallista tai edellyttää pakkojäsenyyttä sen myöntävässä elimessä jne.
  • Mm. sivulla 13 puhutaan ulkoisista haitoista aiheutuvista kustannuksista. Asia on sen verran epämääräistä ja vaikeaa käytännössä todentaakin, että opas voisi niiden käytöstä mieluiten varoittaa.
  • Mm. sivulla 14 puhutaan markkinavuoropuhelun tärkeydestä sen selvittämiseksi, miten ympäristötekijöitä voidaan parhaiten edistää kyseisessä hankinnassa. Vuoropuhelu lienee se paras keino ylipäätään saada kilpailutuksesta ja sopimuksesta tarkoituksenmukainen ja paras mahdollinen. Opas voisi siksi voimakkaammin suorastaan edellyttää, että hyvään valmisteluun kuuluu aina kattava vuoropuhelu markkinoiden kanssa, jota ei tulisi koskaan jättää väliin.
  • Sivulla 23 esitellään hankintaprosessin eri kohtia, joissa ympäristöominaisuuksia voi huomioida. Valintakriteerien/vertailuperusteiden tulisi olla suositeltavin kohta, koska se ei vielä vähennä kilpailua ja sulje tiettyjä potentiaalisia tarjoajia pois (kuten pakolliset vähimmäisvaatimukset, soveltuvuusedellytykset, poissulkuperusteet ja sopimusehdot), mutta antaa kokonaisvaltaisesti arvioiduille ympäristöystävällisille ja kestäville ratkaisuille lisäpisteitä vertailussa.
  • Sivun 23 puolivälissä taitaa olla koko oppaan ainoa käytännön esimerkki siitä, millainen ympäristöominaisuuksiin liittyvä vaatimus on tai ei ole järkevä tietyssä tilanteessa. Käytetty esimerkki on oikein hyvä, mutta miksi se on suunnilleen oppaan ainoa, kun juuri tällaista konkreettista esimerkkiä saisi olla oppaassa useita. Nyt ohjeistetaan kovin pitkälti vain hankintalakia siteeraten.
  • Sivulla 24 sivutaan tosi tärkeää periaatetta, kun todetaan aivan oikein, että hieman alemman kokemustason edellyttäminen mahdollistaa uusien toimijoiden mukaan pääsyn hankkeeseen. Oppaassa voisi ilmaista tämän saman paljon laajemminkin; Vaatimuksia ei tule asettaa missään kohdin liian tiukoiksi, koska sillä hankintayksikkö vähentää tarjoajien määrää ja maksaa vaatimuksistaan kenties paljon enemmän kuin on kuvitellut niitä asettaessaan.

 Suositukset vähähiilisen rakentamisen kriteereiksi

Kun oppaan yleinen osa ja myös luvun 1 loppu viittaa rakennusten elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten arviointiin ja todentamiseen eurooppalaisiin standardeihin tukeutuen, oppaan kriteeriosa unohtaa tämän periaatteen tyystin. Ohjeessa muun muassa esitetään, että rakennusmateriaalien hiilijalanjälki laskettaisiin kansallisissa hankkeissa vain rakennustuotteiden valmistuksen osalta. Eurooppalaiset arviointistandardit perustuvat elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen tarkasteluun rakennustasolla koko elinkaari kattaen.

Ympäristöministeriö on samanaikaisesti valmistelemassa tiekarttaa rakennusten hiilijalanjäljen sisällyttämisestä säädösohjaukseen (Rahi-hanke). Siinä lähes kaikilta työhön osallistuneilta sidosryhmiltä tulleen palautteen myötä muodostunut yhteinen näkemys on arvioida hiilijalanjälkeä EN-standardien mukaisesti rakennustasolla koko elinkaari kattaen. Tässä oppaassa ei RT:n näkemyksen mukaan tule esittää mitään em. periaatteesta poikkeavaa.

Kun lopuksi kohdassa 4.2 todetaan, että ”hankkijan tulee valita kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous”, RT:n käsityksen mukaan opas kriteereineen ohjaa aivan muuhun.

1 Miksi vähähiilinen rakentaminen on tärkeää?

”Rakennuksen käytön aikaiset päästöt laskevat energiatehokkuuden parantumisen ja energian tuotannon yksikköpäästöjen vähenemisen myötä. Seuraavaksi suurimmaksi päästölähteeksi on monessa tutkimuksessa tunnistettu rakennustuotteiden valmistus ja niiden elinkaari.”

”Energiatehokkaan rakennuksen voi toteuttaa monesta eri materiaalista, mutta niiden elinkaaren ajalta aiheutuu eri määrä päästöjä.”

  • tämä pitää paikkansa nyt ja myös tulevaisuudessa, sillä ko. eri materiaaleilla mahdollistetaan ja toteutetaan todellisessa kestävässä rakentamisessa erilaisia teknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia.

”Vähähiilisyyteen voidaan pyrkiä parantamalla energiatehokkuutta, valitsemalla vähähiilisiä energiamuotoja tai valitsemalla vähähiilisiä rakennusmateriaaleja. Näiden lisäksi maankäytöllä, rakennuksen kestävyydellä, käyttöiällä sekä huollon ja korjausten tarpeella on vaikutus elinkaaren hiilijalanjäljen muodostumiseen.”

  • korjausehdotus: ”Vähähiilisyyteen voidaan pyrkiä parantamalla energiatehokkuutta, valitsemalla vähähiilisiä energiamuotoja tai valitsemalla tekniset ja toiminnalliset vaatimukset uskottavasti täyttäviä, mahdollisimman vähähiilisiä rakennusmateriaaleja.
  • em. kappale vaatii rakennustason koko elinkaaren kattavaa ympäristövaikutusarviointia EN-standardien mukaisesti. RT toivoo, että tämä periaate näkyy oppaan lopullisessa versiossa eikä standardien sääntöjen vastaisena menettelynä

”Rakennuksen elinkaaren päästöjen (poisto: arviointia ohjaavat) arviointiin on käytettävissä eurooppalaiset ja kansainväliset standardit.”

  • näin on ja siksi kysymys kuuluu: miksi oppaan kriteerit ehdottavat näiden standardien perussääntöjen vastaisia arviointeja, kuten kansallisten hankintojen osalta tehdään?
  • on hyvä muistaa, että oppaan lopullisen version vaatimuksiin/suosituksiin vaaditaan päätös siitä, vaaditaanko tehtäväksi rakennustason koko elinkaaren kattava arviointi vai eikö sitä tehdä ollenkaan. Välimuotoa ei oikeasti ole olemassa.

Ensimmäisessä luvussa on lisäksi aivan turhaa ja varmentamatonta spekulaatiota ja tulkintaa siitä, mitä komissio aikoo tehdä ja on tekemässä. Pariisin ilmastosopimuksen kytkeminen tähän vaikuttaa myös melko kaukaa haetulta ilman nyt puuttuvia vaikutusarvioita.

3.1 Suositellut kriteerit

”Vähähiilisen rakentamisen kriteerit koskevat energiaa, materiaaleja ja innovaatioita. Näiden lisäksi arvioidaan tarjoajien soveltuvuutta sekä kustannuksia. Kriteerejä sovelletaan eri hankinnan kohteissa siten, että eri hankinnoista syntyvän rakennuksen hiilijalanjälki on mahdollisimman kustannusoptimaalinen.”

  • korjaus-/tarkennusehdotus: ”Vähähiilisen rakentamisen kriteerit koskevat energiaa, materiaaleja ja innovaatioita tarkasteltuna rakennuksen koko elinkaaren ajalta. Näiden lisäksi arvioidaan tarjoajien soveltuvuutta sekä kustannuksia. Kriteerejä sovelletaan eri hankinnan kohteissa siten, että eri hankinnoista syntyvän rakennuksen hiilijalanjälki elinkaaren aikana on mahdollisimman kustannusoptimaalinen.”

3.3.1 Energiatehokkuus suunnittelupalveluiden hankinnassa

”Uudisrakennushankkeiden suunnittelussa suositellaan, että suunnitelmat laaditaan energiatehokkuudeltaan kansallisissa hankkeissa 5 prosenttia ja EU-raja-arvon ylittävien rakennusurakoiden suunnittelussa 10 prosenttia määräystasoa paremmiksi.”

  • viitataanko tässä rakenteelliseen energiatehokkuuteen (U-arvot) vai E-lukuun?
  • kun oppaan tavoitteena on pyrkimys elinkaarenaikaiseen vähähiilisyyteen, kuinka eri ratkaisua arvioidaan ja on mahdollista vertailla, kun ympäristöministeriön notifioitavaksi lähettämä rakennusten energiatehokkuusasetus antaa tietylle materiaalille ja siitä tehdyille rakennusosille helpotuksia niin E-luku- kuin U-arvovaatimustenkin osalta.

3.3.2 Energiatehokkuus rakennusurakoiden hankinnassa

”Vähimmäisvaatimuksiksi suositellaan, että työmaan energiankulutus ja siitä aiheutuvat CO2e-päästöt mitataan. Kansallisissa hankkeissa tämä voi koskea sähköä ja mahdollisesti rakennusvaiheessa käytettävää kaukolämpöä. EU-raja-arvon ylittävissä rakennusurakoissa suositellaan lisäksi mitattavan polttoaineiden käytöstä syntyviä päästöjä. Työmaan energiankulutukselle ei ole ehdotettu raja-arvoja. Mittaamisella ja raportoinnilla pyritään kuitenkin edistämään energiatehokkaan rakentamisen käytäntöjä.”

  • tällaiset vaatimukset eivät ole järkeviä huomioiden jo nykyinen rakennusvaiheen energiatehokkuus. Kaikki lisävelvoitteet urakoitsijalle nostavat kustannuksia ja kohtuuhintaisuus katoaa jälleen. Ko. vaatimuksista aiheutuu myös tarpeetonta byrokratiaa.

3.4.1 Materiaalien arviointi suunnitteluvaiheessa

Kansallisissa hankkeissa suositellaan, että materiaalien hiilijalanjäljen laskenta tehtäisiin vähintään materiaalien valmistusvaiheen osalta.

  • aiempiin RT:n kommentteihin viitaten hiilijalanjäljen laskenta tehdään EN-standardien mukaisesti rakennustasolla koko elinkaari kattaen tai sitten sitä ei tehdä ollenkaan.
  • tämä takaa (tai tekee ainakin läpinäkyvämmäksi) sen, että rakennusmateriaaleja ja sitä myöten valittavia rakennusosakohtaisia ratkaisuja ei benchmerkata enneaikaisesti väärin perustein
  • Miten tuotteen kuljetusmatka tehtaalta tontille huomioidaan, jos kansallisesti tarkastellaan vain valmistuksessa syntyneitä CO2 päästöjä? Tämä asettaa tuontitavarat ja paikalliset tuotteet samalle viivalle, vaikka toinen tuotteista olisi tuotu toiselta puolelta maapalloa työmaalle.

3.4.2 Materiaalit urakkavaiheessa

”Urakkavaiheessa oleellista on toteuttaa rakennus sellaisista tuotteista, jotka vastaavat mahdollisimman tarkasti suunnitteluvaiheessa valittuja vähähiilisiä rakenteita. Jos urakkaan sisältyy rakennusmateriaalien hankinta, suositellaan siinä käytettäväksi materiaalien hankintaa koskevia vähimmäisvaatimuksia (ks. kohta 3.4.3).”

  • em. vaatimus vaatii suunnitteluvaiheessa erittäin kovaa asiantuntemusta mm. runkorakenteiden toteutuksesta ja eri työmaatekniikoista. Tiukka vähähiilisyysvaatimus ei voi johtaa rakentamisvaiheessa kasvaviin kustannuksiin ja/tai jopa pidentyneisiin rakennusaikoihin.
  • RT edelleen muistuttaa, että yksittäisten rakennusmateriaalien hiilijalanjälki ei ratkaise eikä ole oikea lähestymistapa, vaan kokonaisuuden arviointi rakennustasolla koko elinkaaren ajalta
  • ks. myös kommentit kohtaan 3.4.3

3.4.3 Materiaalien hankinnat

”Materiaalien ja rakennustuotteiden hankinnassa voidaan valita uusiutuvista (esimerkiksi puu) tai kierrätetyistä (esimerkiksi kierrätetty teräs tai betoni) raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Näiden osuudeksi suositellaan kansallisissa hankkeissa vähintään 10 % ja EU-raja-arvon ylittävissä hankkeissa vähintään 20 % osuutta koko rakennuksen materiaalien painosta.”

  • RT toteaa, että tällaisten ”kynnysarvojen” asettaminen on erittäin kyseenalaista, kun samanaikaisesti toisaalla ehdotetaan arvioitavaksi koko elinkaaren kattava hiilijalanjälki; em. suosituksille/vaatimuksille ei siis ole tarvetta. Uusiutuvaa ja kierrätettyä raaka-ainetta ei myöskään asettaa vaihtoehdoksi tai
  • lisäksi on syytä huomioida, että mitään hiilijalanjälkipohjaista perustetta em. suosituksille/vaatimuksille ei ole esitetty. Ko. ”kynnysarvojen asettamista voisi verrata eri materiaaleille asetettaviin hiilijalanjäljen raja-arvoihin, jotka nekään eivät hyväksyttävissä; jos jotain raja-arvoja asetettaisiin, se tapahtuisi ainoastaan rakennustasolla, jolloin tavoitteita toteutettaisiin eri kestävin materiaaliratkaisuin innovatiivisuus ja vapaa kilpailu sallien
  • RT ilman muuta kannattaa sitä, että esim. rakennukseen liittyvissä maa/infrarakenteissa (tekniset täytöt, pysäköintialueiden kantavat kerrokset yms.) toteutettaisiin kierrätysmateriaaleilla vaikkapa 80 prosenttisesti. Näihin löytyy käytännössä testatut ratkaisut ja ohjeistukset esim. UUMA-hankkeelta, Helsingin kaupungilta ja eri yrityksiltä.

”Uusiutuvilla ja kierrätetyillä materiaaleilla voidaan välttää enemmän ympäristöä kuormittavien raaka-aineiden käyttöä ja tukea rakennusalan kiertotaloustavoitteita.”

  • RT toteaa, että uusiutuva tai kierrätetty raaka-aine eivät ole lähtökohtaisesti vähemmän ympäristöä rasittavia (voivat olla jopa enemmän rasittavia johtuen esim. heikommasta pitkäaikaiskestävyydestä ja sen moninaisista seurannaisvaikutuksista) ja/tai vähähiilisempiä kuin muut materiaalit, kun tavoitteena on tarkastella rakennustasolla koko elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä
    • esimerkki: kierrätysbetonin käyttö betonin runkoaineena korvaamassa primääristä luonnonkiviainesta ei ole esim. hiilijalanjäljen kannalta perusteltua; käytännössä päädytään suurempaan hiilijalanjälkeen
  • RT kannattaa kierrätysmateriaalien käytön lisäämistä käyttökohteissa, joissa ne teknisesti ja toiminnallisesti tuovat aitoa lisäarvoa; primäärisen kiviaineksen korvaaminen kierrätysbetonilla (betonimurskeen hyödyntäminen MARA-asetuksen mukaisesti tai toisaalta CE-merkittynä) on esimerkki tällaisesta käytöstä. RT samalla huomauttaa, että Suomessa on ollut jo pitkään teollisuuden perustamaa markkinavetoista kierrätysmateriaalien valmistusta hyödyntämistä, joista erittäin merkittävä osa on CE-merkittyjä kiviaineksia. Samoin eri teollisuussektorien jätteitä ja sivuvirtoja (kuten lentotuhka ja kuonat) voidaan rakennustuotteina CE-merkitä ja hyödyntää erittäin laajasti.
  • RT muistuttaa, että todellinen rakennusalan kiertotaloustavoitteiden tulppa on kehittymätön, hitaasti muuttuva ja joustamaton lainsäädäntö sekä julkisten hankkijoiden asenne (vrt. UUMA-hankkeen tulosten erittäin hidas jalkautuminen käytännön toimiksi).

6.1 Hiilijalanjäljen laskenta

Jos hiilijalanjäljen laskennan osalta viitataan EN-standardeihin, tulee niiden sääntöjä myös noudattaa. EN-standardit edellyttävät tietyin tiukoin poikkeussäännöin rakennustason koko elinkaaren kattavaa arviointia/laskentaa. EN 15804 (ja sitä tarkentavat tuoteryhmäsäännöt) on rakennustuotteiden ympäristöselosteiden laadinnan ohje, EN 15978 rakennustason laskennan ohje.

”Ellei hankintayksikkö muuta määrittele, suositellaan rakennuksen elinkaaren laskennalliseksi pituudeksi 50 vuotta.” (sama kohdassa 6.2)

  • suositus on erikoinen ja on syytä kysyä, mitkä ovat suosituksen perustelut, kun pitkäaikaiskestävyydestä on nousemassa entisestäkin enemmän EU-tasoinen kiertotalouden kulmakivi

” Laskennassa käytettävät tiedot”

  • on erittäin oleellista, että kaikki laskennassa oleva tieto on läpinäkyvää ja kaikkien sidosryhmien saatavilla; kuinka tämä varmistetaan?
  • mikä on peruste viitata nyt esitettyihin tietokantoihin?

”Kansallisen tason hankkeissa laskenta voidaan yksinkertaistaa FiGBC:n ohjeen kohdan 4.1 mukaan.”

  • FiGBC:n ohjeen kohta 4.1 kyllä yksinkertaistaa mutta se edelleen edellyttää rakennustason koko elinkaaren kattavaa, kaikki modulit A-D sisältävää laskentaa. Tämän ohjeen kansallisen tason hankkeiden ohjeistus on näin ollen EN 15978:n sääntöjen lisäksi myös vastoin FiGBC:n ohjeita

”Materiaalien erityispiirteiden huomiointi”

  • tässä ohjeessa ei tulisi esittää nyt esitettyjä ohjeita ilman ko. materiaaliasiantuntijoiden konsultointia

6.3 Työmaan sähkön, polttoaineiden ja kaukolämmön kulutuksen ja päästöjen mittaus

Jos/kun tämä sisältyy EN 15978:n mukaiseen arviointiin, se voidaan kertoa muuallakin. Muutoin kohta on turha lisäkustannuksia ja byrokratiaa aiheuttava.

6.4 Innovatiivisuuden arviointi

Kohdan voi todeta olevan jo EN 15978:n mukaista rakennustason koko elinkaaren kattavaa arviointia; ”innovatiivisuuksien” vaikutukset näkyvät tai ovat näkymättä rakennustason koko elinkaaren kattavassa laskelmassa. Todentamiseen liittyvissä ohjeissa ei tule ehdottaa ko. standardin sääntöjen rikkomista

6.5 Kriteerien suhde Euroopan komission vihreän julkisen rakentamisen kriteereihin
6.6 Kriteereitä sivuavat yleisimmät rakennusten ympäristösertifiointijärjestelmät

Kohtien 6.5. ja 6.6. ainoa informaatioarvo on ainoastaan se, minkä RT on useassa antamassaan kommentissa tuonut esille: ilman selvää lainsäädäntökehystä ja -kehitystä ja pyrkimystä harmonisoituun standardisoituun arviointimenetelmään tilanne säilyy sekavana ja toimijoiden riesana ovat useat erilaiset vertailukelvottomat ja päällekkäiset kaupalliset, aina isojakin lisäkustannuksia (maksut, henkilöresursseja vaativat selvitykset jne.) aiheuttavat luokitukset ja merkit. Tämän oppaan ei tule tällaista kehitystä tukea.

Lisäksi on syytä todeta, että yksittäistä merkkiä tai sertifikaattia mainitsematta monet kohdassa esitetyt merkkien ja sertikaattien kriteerit eivät ole uskottavia, eivät yleisesti hyväksyttyjä, eivät läpinäkyvästi arvioitavissa eivätkä perustu standardisoituihin menetelmiin, vaan edustavat tietyn ryhmän mielipidettä tai näkemystä asiasta.

Muita huomioita ja kommentteja

  • Kierrätys-/uusiutuvan materiaalin osuus tulee olla vähintään 10%. Tarkoitetaanko tällä, että rakennuksesta tulee tehdä 10% kierrätys/uusiutuvista tuotteista vai tuleeko tuotteiden sisältää vähintään 10% kierrätys/uusiomateriaalia? Lisäksi tulee selventää, tarkoitetaanko tällä tilavuus- vai painoprosentteja.
  • Materiaalien hiilijalanjälki lasketaan laskureilla. Tulevatko nämä laskurit julkiseen levitykseen, jolloin laskennassa käytettävät parametrit ovat helposti kaikkien saatavilla? Miten laskentaohjelmiin pystyy toimittamaan materiaalikohtaisia indikaattoreita?
  • Tuotteiden hankinnassa tulee huomioida myös tuotteiden elinkaaren jälkeinen loppusijoitus/kierrätettävyys. Materiaalien tulee olla helposti purettavissa ja käytettävissä uudelleen.
  • Asumismukavuuden/turvallisuuden kriteerit puuttuvat kokonaan: mm. rakenteiden paloturvallisuus, miellyttävä ääniympäristö. Pelkällä CO2-vertailulla saatetaan sivuuttaa monta muuta asumismukavuuteen yms. liittyvää tekijää.
  • Kohteen käyttöikä on määritelty 50 vuodeksi, joka on liian lyhyt. Miten otetaan huomioon joidenkin rakennusmateriaalien ja laitteiden kunnossapito ja huolto
  • Materiaalivaatimuksiin voisi lisätä vastuullisen raaka-aineiden hankinnan.
  • Opas ei nimeä niitä materiaali-indikaattoreita, jota valmistajan tulisi tuotteelleen ilmoittaa. Tähän tarvitaan selkeät ja yhdenmukaiset ohjeet; riittääkö näiden arvojen esittäminen esim. tuotekorteissa vai vaaditaanko tuotteille aina ympäristöseloste? Missä muodossa arvo esitetään?

Lausunto opasluonnoksesta vihreän julkisen rakentamisen hankintamenettelyksi (pdf)