Työturvallisuus rakennusalalla, perustietoa

Rakennusalan työtapaturmat ovat viime vuosina vähentyneet, vaikka tehtyjen työtuntien määrä on noussut.

Rakentamisen tapaturmataajuus on laskenut tasaisesti. Esimerkiksi vuonna 2005 tapaturmien yleisyyttä kuvaava tapaturmataajuusluku oli yli 80:n ja vuonna 2015 vastaava luku oli noin 63. Tapaturmataajuus kertoo tapaturmien määrän miljoonaa työtuntia kohti.

Alan kärkiyritysten tapaturmataajuudet ovat vakiintuneet alle 10:n. RT:n jäsenyrityksillä tapaturmataajuus on selvästi alan keskimääräistä parempi. 

Rakennusteollisuuden tavoitteena on karsia työtapaturmat minimiin vuoteen 2020 mennessä. Jo nyt useat yritykset ja työmaat ovat osoittaneet käytännössä, että tapaturmaton toiminta on mahdollista.

Tapaturmien vakavuusaste parempaan päin 

Myös kuolemaan johtavien ja muiden vakavien tapaturmien määrät ovat laskussa.Kun rakennusalan työtapaturmissa kuoli 1990-luvulla keskimäärin 10 henkilöä vuodessa, niin 2000-luvulla kyseinen määrä on alle puolet siitä. Tärkeintä on saada kuolemantapaukset estettyä kokonaan.

Vaikka tapaturmataajuus ei kerro tapaturmien vakavuudesta, sen avulla voi ennakoida vakavimpien tapaturmien todennäköisyyttä. Yhtä vakavaa tapaturmaa kohden sattuu satoja vaaratilanteita ja pieniä vahinkoja. Tunnistamalla läheltä piti -tilanteet ja puuttumalla lieviinkin tapaturmiin voidaan poistaa vakavien onnettomuuksien riskit.

Vammat käsien alueelle yleisiä

Rakennusalalla suurimmassa vaarassa ovat kädet. Lähes puolet työtapaturmista kohdistuu sormien, käsien ja ranteiden alueella. Sormet ovat rakennusalalla erityisen alttiita vahingoille: lähes kolmannes kaikista työtapaturmista kohdistuu sormiin.

Myös pään alueelle sattuu paljon, noin 16 %, työtapaturmista. Suuri osa niistä kohdistuu silmiin, vaikka suojalasiasetuksen voimaan tulon jälkeen silmätapaturmat ovatkin kääntyneet laskuun. Suuri osa pään alueen turmista on vakavia. Silmäsuojaimet ja kunnollinen, leukahihnallinen kypärä on siis työmailla välttämätön.

Nuorille sattuu paljon tapaturmia

Tapaturmavakuutuslaitosten liiton (TVL) tilastojen mukaan eniten tapaturmia sattuu talonrakennusmiehille ja kirvesmiehille. Erityisen alttiita tapaturmille ollaan siirryttäessä paikasta toiseen. Kaatumiset, liukastumiset ja putoamiset ovat tyypillisiä myös kokeneemmille työntekijöille.  Nuorille sattuu keskimääräistä enemmän etenkin sormi- ja silmätapaturmia. Lähes viidennes alan 20 ̶ 24-vuotiaiden tapaturmista on silmätapaturmia.

Tapaturmien tilastointi

Käytännössä kaikkien tilastonpitäjien käyttämät menetelmät, rajaukset ja määritelmät poikkeavat toisistaan. Erot on otettava huomioon, mikäli halutaan tehdä mielekästä vertailua eri lähteiden ilmoittamien lukujen välillä. TVL:n julkaiseman tilaston lähtökohtana on TVL:lle laissa määrätty tilastointivelvoite, mikä koskee pääasiassa palkansaajille sattuneita tapaturmia.

Suomen työturvallisuus kansainvälisessä vertailussa

Yleinen mielikuva on ollut, että rakennusalan työturvallisuusasiat Suomessa olisi hoidettu muita EU-maita ja erityisesti Ruotsia huonommin. Tätä ovat tukeneet Skanskan ja CRH:n tekemät maakohtaiset vertailut.

Tapaturmataajuudessa suomalaiset ovatkin olleet muita jäljessä. Kun verrataan kuolemantapausten määriä suhteessa tehtyihin työtunteihin, eroja ei olekaan. Tämä jälkimmäinen on se luku, jota kansainväliset suuryritykset pitävät tärkeimpänä työturvallisuuden mittarina. Siinä ei ole maakohtaista tulkinnanvaraisuutta kuten tapaturmaluvuissa.  

Suomessa lievistäkin tapaturmista ilmoitetaan 

Monissa maissa työturvallisuuden riippuvuussuhteita kuvataan ns. jäävuorimallin eli tapaturmakolmion avulla. Se kertoo, että kolmea tuhatta läheltä piti tapausta seuraa 300 lievää vammaa, 29 vakavaa vammaa ja yksi kuolema. Suomessa tämä ei pidä paikkaansa. Meillä lievien vammojen määrä on suhteettoman suuri kuolemantapausten määrään nähden (noin 9 000 yhtä kuolemantapausta kohden).

Tämä kertoo siitä, että Suomessa lievät tapaturmat ilmoitetaan muita maita tunnollisemmin. Tämä vääristää tapaturmaindeksiämme moniin muihin maihin verrattuna.

  

  

Katso myös