Kansainvälinen ilmastopolitiikka

Kansainvälisen ilmastopolitiikan ydinkysymyksiä ovat

  • hiilidioksidipäästöjen vähennysvelvoitteet
  • markkinapohjaiset mekanismit kuten päästökauppa
  • metsäkadon pysäyttäminen (nk. hiilinielukysymykset)
  • kehitysmaihin kohdistuva ilmastorahoitus
  • teknologiansiirtoa koskevat pelisäännöt, miten kehitysmaat saavat ilmastoteknologiaa käyttöönsä
  • ilmastonmuutokseen sopeutuminen
  • lento- ja meriliikenteen päästöjen vähentäminen

Valtaosa maailman maista on sitoutunut hillitsemään ilmastonmuutosta liittymällä vuonna 1992 Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssissa solmittuun YK:n ilmastopuitesopimukseen (UNFCCC).

Vuonna 1997 solmittu Kioton ilmastopöytäkirja velvoitti vähentämään päästöjään yhteensä 5,2 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä. Tämä velvoite koski vain Kioton sopimuksen ratifioineita teollisuusmaita, pois lukien Yhdysvallat.

Kaikkia maita sitova sopimus määrä solmia 2015

Viimeisin ilmastokokous (COP 18) pidettiin Qatarissa joulukuussa 2012. Siellä vahvistettiin päätös kaikkia maita sitovan ilmastosopimuksen aikataulusta. Sopimus on määrä solmia vuonna 2015 ja se astuisi voimaan vuodesta 2020.

Vuoteen 2020 asti edettäneen Kioton jatkokauden turvin. Siihen ovat sitoutuneet ainoastaan EU ja muutama muu maa. Sopimus kattaa maksimissaan vain 15 % maailman päästöistä.