Rakennusten energiatehokkuutta ohjaavat direktiivit

Rakennusten energiatehokkuutta säätelee joukko direktiivejä ja standardeja.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD)

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD (Energy Performance of Buildings Directive), edellyttää, että kaikkien julkisten rakennusten on oltava 31.12.2018 jälkeen lähes nollaenergiarakennuksia. Vuoden 2020 päättyessä määräys kattaa kaikki uudet rakennukset, ei vain julkisia rakennuksia.

Miten lähes nollaenergiarakennuksen määritelmää sovelletaan? 

Kansallisiin suunnitelmiin on sisällytettävä yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten käytännössä sovelletaan lähes nollaenergiarakennusten määritelmää paikalliset olosuhteet ja normit huomioiden.

Suomessa energiatehokkuuden tasot on ilmaistu E-luvulla (rakennusten kokonaisenergiankulutus). Nämä energiatehokkuustasot ovat yksi lähtökohta myös lähes nollaenergiarakentamisen kansallisessa määrittämisessä.

Käsite toistaiseksi melko epämääräinen

Direktiivissä määritelty ”lähes nollaenergiarakennusta” on toistaiseksi melko epämääräisten kuvausten varassa, kuten:

  • Rakennuksella tulee olla erittäin korkea energiatehokkuus.
  • Lähes olematon tai erittäin vähäinen energiamäärä olisi hyvin laajalti katettavissa uusiutuvista lähteistä olevalla energialla mukaan lukien paikan päällä tai rakennuksen lähellä tuotettava uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia.

FInZEB-hankkeessa (Finnish nearly Zero Energy Buildings) tavoitteena on muodostaa kansallinen näkemys siitä, mitä Suomessa tarkoitetaan lähes nollaenergiarakentamisella ja mille tasolle kansalliset energiatehokkuusvaatimukset eri rakennustyypeille tulisi asettaa.

Uusiutuvan energian käytön edistämisdirektiivi (RES)

Uusiutuvan energian käytön edistämisdirektiivin RES (Renewable Energy Sources Directive) mukaisesti jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin tarvittaessa edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa. Edellytys astui voimaan 31.12.2014.

Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä, joka tuotetaan käyttämällä merkittävää uusiutuvien energialähteiden määrää.

Energiatehokkuusdirektiivi (EED)

Energiatehokkuusdirektiivi EED (Energy Efficiency Directive) edellyttää yleisemmin mm. pitkän aikavälin strategiaa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen koskien erityisesti rakennusten peruskorjausta.

Direktiivin edellytyksistä tullee heijastuksia myös uudisrakentamiseen. Ne voivat olla mm. julkisten hankintojen tekeminen, kun on kyse julkisen rakennuksen korjaamisesta, energiakulutuksen mittaamisesta, energiatehokkuudesta tiedottamista tai vaikka rakennusten energiakatselmuksista. Myös kaukolämmön, -jäähdytyksen ja yhteistuotannon edistäminen vaikuttaa E-lukutasojen määrittelyyn.

Rakennusten energiatehokkuutta ohjaavat määräykset

Edellä mainitut direktiivit jalkautetaan kansallisilla määräyksillä. Suomessa siirryttiin kohti matala-energiarakentamista jo vuoden 2010 tiukentuneiden rakennusmääräysten myötä, ja energiamääräykset ovat tiukentuneet edelleen vuoden 2012 rakennusmääräyksissä.

Jatkossa on siis edelleen tärkeää ohjata rakentamista riskittömästi. Tähän liittyy em. E-lukutasojen määrittely, mutta myös selkeästi se, millä aikataululla ja millä portailla edetään EPBD:n tavoitteisiin.



1. Uudisrakentamisen 2010 energiatehokkuusmääräykset
2. Uudisrakentamisen 2012 määräykset voimaan 7/2012
3. Energiatodistuslainsäädäntö sekä korjausrakentamista koskevat energiamääräykset 2013
4. Uusiutuvan energian käyttöä koskevat energiamääräykset 2014
5. a Uudisrakentamisen ”passiivitason” energiamääräykset 7/2016
b. Uudisrakentamisen ”lähes nollaenergiatason” energiamääräykset julkisissa rakennuksissa 1.1.2019
c. Uudisrakentamisen ”lähes nollaenergiatason” energiamääräykset kaikissa rakennuksissa 1.1.2021
TAI
6. a. Uudisrakentamisen ”lähes nollaenergiatason” energiamääräykset julkisissa rakennuksissa 2017
b. Uudisrakentamisen ”lähes nollaenergiatason” energiamääräykset kaikissa rakennuksissa 2018

Eurooppalaiset standardit

E-luvun laskennan pohjana käytetään ns. EPBD-standardeja, joiden avulla energiatehokkuus määritellään ja mitataan yhtenäisellä tavalla. Myös standardit antavat mahdollisuuden huomioida EU:n sisäiset alueelliset erot (ilmasto, rakennusperinne ja käyttäjien toiminta) ja niiden vaikutukset laskenta-arvoihin ja siten myös energiatehokkuuteen.

Energiatehokkuusdirektiivin alaisena kehitettyjen standardien tulee siksi olla riittävän joustavia sopeutuakseen näihin alueellisiin ja kansallisiin eroihin. Standardipaketin päivittäminen vastaamaan uusinta tietoa on parhaillaan käynnissä.