Energiatehokkuuden parantaminen vähentää päästöjä

Rakennetussa ympäristössä on suuri energiansäästöpotentiaali. Kestävä rakentaminen ja rakennusten energiatehokkuuden lisääminen ovat kustannustehokkaimpia tapoja torjua ilmastonmuutosta.

Uudisrakentamista ohjataan säädöksin kohti nollaenergiatasoa, ja myös korjausrakentamiseen on nykyisin omat energiamääräykset.

Valtaosa rakennetun ympäristön päästöistä syntyy kiinteistöjen käytön aikaisesta energiankulutuksesta. Yksittäisten rakennusten lisäksi suuri merkitys on yhdyskuntarakenteella, liikenneratkaisuilla ja käytetyillä energiamuodoilla.

Paljon tehtävissä olemassa olevissa kiinteistöissä

Uudet rakennukset tulee suunnitella energiatehokkaiksi, kestäviksi ja vähän huoltoa tarvitseviksi.

Koska rakennuskantamme uudistuu vain runsaan prosentin vuosivauhdilla, energian kulutusta on hillittävä ennen muuta jo olemassa olevissa kiinteistöissä. Paljon on tehtävissä rakennusten oikeanlaisen käytön, huollon ja tarvittaessa energiakorjausten avulla.

Normiohjauksen perustana EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka

Euroopan unionin asettamat vaatimukset ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) asettavat kansalliset energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset sekä uudis- että korjausrakentamiselle.

Uudisrakentamiseen liittyviä energiamääräyksiä on Suomessa muutettu ja kiristetty nopealla aikataululla vuosina 2003, 2008, 2010 ja 2012.

Vuonna 2012 sekä uudis- että korjausrakentamista koskevissa rakentamismääräyksissä määritettiin ensimmäistä kertaa energiatehokkuusvaatimukset koko rakennukselle eikä vain yksittäisille rakennusosille. Se antaa lisää vapauksia suunnitella ratkaisut siten, mikä on kokonaisuuden kannalta toimivinta ja edullisinta. Rakennusosien osalta perälautana säilytettiin kuitenkin vuoden 2010 määräysten rakennusosakohtaiset vaatimukset eli ns. u-arvovaatimukset.

Energiamääräykset perustuvat rakennusten kokonaisenergiankulutukseen. Sitä laskettaessa otetaan huomioon lämmitykseen, jäähdytykseen, ilmanvaihtoon, lämpimään käyttöveteen, valaistukseen ja eri laitteisiin käytettävä energia.

Kohti lähes nollaenergiarakentamista

Viimeistään vuoden 2020 lopusta alkaen uusien rakennusten tulee olla lähes nollaenergiataloja eli käytännössä ne tuottavat saman verran energiaa kuin kuluttavat. Lisäksi energiasta entistä isompi määrä on uusiutuvaa, kuten maalämpöä tai aurinkoenergiaa.

Vuonna 2013 Rakennusteollisuus RT käynnisti yhdessä ympäristöministeriön ja LVI-talotekniikkateollisuuden kanssa FInZEB-hankkeen (Finnish nearly zero energy buildings).

Hankkeen tavoitteena oli muodostaa kansallinen näkemys siitä, mitä Suomessa tarkoitetaan lähes nollaenergiarakentamisella ja mille tasolle kansalliset energiatehokkuusvaatimukset eri rakennustyypeille tulisi asettaa.

Kansallinen tiekartta energiatehokkuuden parantamiseksi

1.7.2012  Uudisrakentamisen energiamääräykset
1.7.2013  Uusi energiatodistuslainsäädäntö
1.7.2013  Korjausrakentamisen energiamääräykset
2015  Lähes nollaenergiarakentamisen tekninen kuvaus olemassa (EPBD)
1.1.2015  Uusiutuvan energian käytölle vaatimus (RES)
2015-2016  Uudisrakentamisen energiamääräykset, 30-40 % kiristys
2019  Lähes nollaenergiarakentaminen julkisissa kohteissa (EPBD)
12/2020  Lähes nollaenergiarakentaminen uudisrakentamisessa (EPBD)

RT:n kanta

Suomen tavoitteena on tehostaa rakennusten energiankäyttöä siten, että kulutus vuonna 2050 on 60 % pienempi kuin vuosikymmenen alussa (2010).

  • Energia- ja ympäristötehokkuutta koskevissa määräyksissä tulee asettaa selkeät tavoitteet rakennuksen ominaisuuksille. Keinot tavoitteiden saavuttamiseksi on jätettävä vapaiksi sallien vapaa kilpailu ja innovatiivisuus. Eri materiaaleja, järjestelmiä ja laitteita kohdellaan tasaveroisesti.
  • Energiamääräyksille tarvitaan johdonmukainen tiekartta, joka tukee rakentamisen pitkäjänteistä kehittämistä ja antaa alan yrityksille annetaan riittävät edellytykset sopeuttaa tuotantonsa ja palvelunsa tiukentuviin energiamääräyksiin.
  • Uudisrakentamisessa edetään säädösohjauksella lähes nollaenergiatasoon, joka tulee rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaan saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä.
  • Seuraava merkittävä askel energiatehokkuuden kiristämisessä on järkevä ottaa aikaisintaan vuonna 2017, jotta ehditään saada riittävästi kokemuksia edellisten määräysten toimivuudesta. Aikaa tarvitaan myös koulutukseen ja tukimukseen, jotta varmistetaan nykyisten ja tulevien ratkaisujen terveellisyys ja turvallisuus.
  • Korjausrakentamista on ohjattava energiatehokkuuden parantamiseen taloudellisilla kannustimilla.
  • Kaavoitusta tulee kehittää ottamaan nykyistä paremmin huomioon energiatehokkuus. Kaavamääräyksillä ei kuitenkaan saa sitoa liiaksi energiaratkaisuja.
  • Viestinnällä ja opastamalla levitetään tietoutta. Koulutuksen taso ja riittävyys tulee taata.

Katso myös