| INFRA ry | Keskusliitto, Uusimaa

Laji tutuksi: infrarakentaja

Joko tunnet niin taajamassa kuin tien päälläkin viihtyvän infrarakentajan? Lue lajiesittely, niin tiedät mikä on tämä ”Melkein kuin tavallinen ihminen” työmaan turvallisuusvarusteiden alla! Ehkä innostut itsekin alan kouluun.

TEKSTI: Antti Knuutila KUVA: Pixabay

Infrarakentaja kuuluu ihmisten kanssa samaan selkäjänteisten alajaksoon ja isojen ihmisapinoiden heimoon. Se on kaikkialle maailmaan levinnyt laji. Selkeimpiä ulkoisia tunnusmerkkejä ovat kirkkaat asusteet ja kypärä.

Infrarakentaja on hyvin reviiritietoinen laji, jonka edustajat aitaavat itselleen omia alueita, usein vilkkaiden liikenneväylien läheisyyteen. Siellä he harrastavat lajityypillistä toimintaansa: kaivavat kuoppia ja taas täyttävät niitä.

Vaikka lajin edustajia on paljon, näköpiirissä on lajin elinvoimaisuusluokituksen lasku uhanalaiseksi.

Päätimme ottaa selvää, minkälaisesta lajista oikein on kysymys. Onnistuimme hyppäämään tyypillisten lajin edustajien matkaan, kun ammattikorkeakoulussa samaan aikaan opiskelleet Antti Ruusunlehti, Sampo Murto ja Jonne Nurmela tapasivat työpäivän päätteeksi.

Sopiva määrä sosiaalisuutta

Heti ensikohtaamisesta on selvää, että tyypillinen infrarakentaja on hyvin sosiaalinen. Ulospäin suuntautunut olemus huokuu iloa ja avoimuutta, silmissä on terävä katse. 

Kaverukset tuumaavat jo opiskeluaikoina sosiaalisuuden ohjaavan jonkin verran ihmisten valintoja. Usein juuri sosiaalisimmat kaverit hakeutuivat opinnoissa urakointipuolelle suunnitteluopintojen sijaan, sillä työnjohtajan tehtävissä on hyötyä siitä, että on halua ja kykyä hoitaa asioita yhdessä toisten ihmisten kanssa.

”Tyypillisenä päivänä puhelimeni soi 80–30 kertaa. Valtaosa puheluista aiheuttaa jatkopuhelun tai muuta selvittämistä”, kuvaa Maarakennusliike Arno Ruusunlehti Oy:n operatiivinen johtaja Antti Ruusunlehti.

Sosiaalisuuden merkitys on koko yrityksen toiminnan kannalta suuri. Työnjohtotehtävissä pitää pystyä neuvottelemaan työmaiden johtajien kanssa sopimuksista ja koordinoimaan koneiden sekä työntekijöiden liikkeitä työmaalta toiselle. Tarvitaan jatkuvaa viestintää ja selvittämistä, jotta työntekijöitä tai koneita ei seisoisi toimettomana.

”Jos työnjohtaja ei ole persoonaltaan sosiaalinen, tehtävät voivat tuntua liian kuormittavilta. Koneenkuljettajilla taas on sosiaalisuuden sijaan tärkeintä ammattitaito ja tarkkuus kauhojen heiluttamisessa – hyvä työn jälki.”

Kuljettajillakin pitää silti olla sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä niin, että vaikkapa koneongelmien ilmetessä asiat tulevat nopeasti tietoon. Pahimmillaan vaikeneminen voi johtaa työmaan viivästyksiin, kun taas ehjillä työkaluilla ja koneilla työskentely on turvallista ja helppoa.

Empatiakykyä ja tunneälyä 

Nuoren sukupolven työnjohtajat uudistavat johtamistapaa myös infra-alalla.

”Meillä on tosi erilaisia työntekijöitä. Tehtäväni on miettiä heitä persoonina, ei vain resurssina. Jo työnsuunnittelussa voin miettiä, kuka sopisi parhaiten mihinkin hommaan, miten hän siinä viihtyy. Osa arvostaa itsenäistä päivätyötä, osa vauhtia ja nopeasti muuttuvia hektisiä tilanteita. Ihmistuntemuksellani palvelen työntekijöitä, jotta tehtävät olisivat heille sopivia”, YIT:n vastaava työnjohtaja Jonne Nurmela kuvailee.

Hyvinvoiva työntekijä on myös tuottavampi. Hyvinvoinnin edistäminen edellyttää uudenlaista, ihmisläheisempää johtamista ja uusia palkitsemismalleja. Aineetonkin palkitseminen on tärkeää: pitää kertoa ja kiittää, jos työsuoritus on mennyt hyvin, kysellä vointia ja huolehtia kaikin keinoin työntekijöiden jaksamisesta.

”Minunkin on mukavampi olla ja helpompi tehdä työtäni, jos työntekijät ovat hyvällä tuulella ja voivat hyvin. Vanhempi sukupolvi yleisestikin työelämässä on ehkä ajatellut, että on palkinto itsessään, että saa tulla töihin. Nykyään asiaa pitää ajatella hiukan eri tavalla. Myös nuoret työntekijät odottavat sitä”, Murto-yhtiöiden työnjohtaja Sampo Murto selventää.

Itsensä johtamista ja luottamusta

Infrarakentamisessa työnjohtajan työ on usein stressaavaa. Sopiva määrä stressiä saa asiat tapahtumaan. Se on kuin eteenpäin puskeva voima, moottori, jonka avulla venyy uskomattomiin työsuorituksiin. Pahimmillaan se on sitten jotain aivan muuta.

”Pelissä on monta muuttujaa. Koneita, kuskeja, työkaluja ja näiden kaikkien siirtelyn organisointia. Kaikki on mietittynä omassa päässä tarkasti. Sitten kuski sairastuu tai jokin kone menee rikki. Yhtäkkiä tuntuu, että koko paketti luhistuu. Silloin on tärkeää pystyä rauhoittumaan ja arvioimaan tilannetta uudelleen. Hätiköinti tai hermoilu ei yleensä auta”, Sampo kertoo kokemuksistaan.

Sampo on oppinut myös jakamaan vastuuta: ”Meillä on paljon huipputyyppejä, jotka aidosti osaavat ajatella asiaa yrityksen kannalta. He nauttivat siitä, että saavat vastuuta. En halua antaa tarkkoja ohjeita asiassa, jonka he hoitavat vähintäänkin yhtä hyvin. Luottamus tekijöihin pitää olla.”

Antti ja Jonne nyökyttelevät ja kertovat, että kyky luottaa ja jakaa vastuuta on heidän tärkein kehityskohteensa.

”Kun resurssit ovat kokoajan 110-prosenttisesti käytössä, on tullut tavaksi, että kaikessa pitää itse olla nappulan päällä. Se on huono juttu”, Antti mainitsee.

Kyky johtaa itseään ja arvioida omaa jaksamista on tärkeintä. Kokemus opettaa tehokkaampia ja järkevämpiä toimintatapoja, jotka auttavat ajankäytön hallinnassa. Vastuun jakamisen lisäksi myös työn parempi ennakointi, toimintatapojen vakiointi ja tarvittaessa ulkoistaminen tuottavat tuloksia. Työstä pitää muokata itselleen mielekästä, mikä edellyttää hyvää itsetuntemusta: kykyä tunnistaa omat vahvuudet, mutta myös heikkoudet.

Yrittäjähenkisyys – kaiken alfa ja omega

Oli kyse sitten konekuskista tai työnjohtajasta, yrittäjähenkisyys on ehdottomasti tärkein infrarakentajan lajiominaisuus. Sen alle voi niputtaa laajan kirjon erilaisia alapiirteitä aina kilpailuhenkisyydestä kykyyn kantaa vastuuta.

”Siinä vaiheessa kun meinaa jo luovuttaa, niin yrittääkin vielä kerran. Asioiden lykkääminen seuraavalle päivälle pahimmillaan aiheuttaa viivästyksen seuraavassa vaiheessa, ja sitten sitä seuraavassa. Ketju on pitkä”, Jonne kuvailee.

Antin ja Sampon työpaikat ovat perheyrityksiä. Heillä on siis poikkeuksellisen suuri vastuu, ja tarvitaan myös suurta joustamiskykyä.

”Jos on neljä tyyppiä kipeänä, niin pitää löytää varahenkilöt, eikä se ole helppoa. Tai jos koneita joutuu seisottamaan, niitä ei voi jättää muiden tielle työmaalle, vaan ne on haettava pois. Siinä voi jäädä jo varatut etelänlomat pitämättä”, Sampo kertoo joustamisesta yrittäjänä.

Joustavuutta ja omistautumista toivotaan myös koneenkuljettajilta. Päivystystehtävissä olevat saattavat joutua työskentelemään putkirikon takia viikonlopun melkein ympärivuorokautista päivää. Maanantaina on kuitenkin taas oltava omalla koneella ja työmaalla viemässä töitä suunnitellusti eteenpäin.

Tällaiset keikat ovat toki rahallisesti kannattavia, mutta myös tehtävät ovat palkitsevia. Fiilis on paras, kun saadaan ihmisille vesi juoksemaan tai sähköttä ollut alue jälleen valoisaksi.

Infrarakentajan kaukainen esivanhempiko? Katso kuvat lajin moderneista edustajista uudesta Infra-lehdestä!