| INFRA ry | Keskusliitto

Rekrytoinnin ihanuus

Rakennusalan rekrytointi on oudon ongelman äärellä. Toisaalla osaajista on paikoin huutava pula, toisaalla työttömiä ammattilaisia löytyy sankoin joukoin. Pitääkö olla huolissaan?

Teksti: Sari Okko
Kuva: Pekka Fali

Rakennusteollisuus RT:n asiamies Lauri Pakkanen on kahden vaiheilla. Nyt puhutaan aiheesta, jossa tosiasiat lyövät toisiaan korville.

Faktaa on, että osaavista ihmisistä on aina pulaa, niin suunnittelijoista, työmaatoimihenkilöistä kuin koneenkuljettajista. Faktaa on sekin, että alalta löytyy paljon työttömiä.

”Esimerkiksi Pohjois-Savossa on haettu ratkaisuja suorastaan huutavaan työvoimapulaan. Maarakennusalan peruskoulutus tuo tilanteeseen helpotusta, mutta samaan aikaan Tilastokeskuksen mukaan liki 40 prosenttia rakennusalan perustutkinnon suorittaneista oli ainakin vielä pari vuotta sitten vuosi valmistumisen jälkeen ilman töitä.”

Mitä tästä pitäisi ajatella?

 ”Miten on mahdollista, että tietyllä alalla on samaan aikaan suuri työvoimapula ja korkea työttömyysaste? Jos noin 800 valmistunutta jää valmistuttuaan suoraan työttömäksi, kyse ei voi olla vain siitä, etteikö työn tekeminen kiinnostaisi”, Pakkanen pohtii.

Ongelmaa kärjistää alan vaatimustason kova kasvu ja väestörakenteen muutos. Porukka ikääntyy eikä lapsia synny riittävästi. Vuonna 2010 lapsia syntyi 61 000, viime vuonna 53 000.

”Tälläkään hetkellä peruskoulun päättäneistä ei löydy riittävästi kiinnostusta maarakentamiseen. Jos ammattikoulutukseen hakee nyt 0,7 henkilöä yhtä paikkaa kohti, myös jatkokoulutuksen hakijapula kasvaa tulevaisuudessa.”

Työ ja tekijät kohtaamaan

Pakkanen lähtisi seulomaan osaajia alan työttömistä. Tarvitaan yhä enemmän täydennys-, täsmä- ja muuntokoulutusta.

”Kyse on siitä, miten nyt hyödyntämätön osaamispotentiaali saadaan käyttöön. Alan tekijät löytyvät opiskelijoista, työttömistä, alan vaihtajista ja maahanmuuttajista. Työvoiman esiin kaivaminen vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä oppilaitosten, TE-toimistojen, viranomaisten ja paikallisten yritysten kesken”, Pakkanen summaa.

 ”Olemmekin rakentaneet ratkaisun, jota yritykset kovasti kehuvat. Metropolia ammattikorkeakoulu on kouluttanut työttömistä muiden alojen korkeakoulutetuista muuntokoulutuksella infra-alalle työnjohtajia. Keväällä 2017 aloitetun pilotin tulokset ovat niin hyviä, että uusi haku on jo avattu.”

Alalla saattaa olla myös peiliin katsomisen paikka. ”Olemmeko osanneet viestiä kilpailukykyisistä palkoista, työn monipuolisuudesta, työssä oppimisesta ja koulutusmahdollisuuksista riittävän kiinnostavasti”, Pakkanen kysyy.

Osaajia kaivataan eniten kasvukeskuksissa. Roope Niemelä ja Kai Hagström Lapin ammattiopistolla syksyllä 2013.

Konkareita soitellaan keikkahommiin

Rakennusteollisuuden pääekonomisti Sami Pakarinen tietää työvoiman saannissa olevan vaikeuksia etenkin toimihenkilötasolla. Tämä juontaa juurensa 1990-luvun lopulle, jolloin rakennusmestareiden koulutus ajettiin näköalattomasti alas.

”Vaikka koulutus virisi sittemmin kymmenen vuoden tauon jälkeen uudestaan, kyse on nyt ensimmäistä kertaa ikääntymisestä johtuvasta rakenteellisesta ongelmasta. Meillä on tietyillä aloilla työntekijöiden markkinat, mikä on johtanut siihen, että eläkkeellä oleville konkareillekin soitellaan ja tarjotaan keikkahommia”, Pakarinen sanoo.

Koko rakennusalalla työskentelee tilastojen mukaan noin 180 000 henkilöä, joista 100 000 on suorittavassa työssä, 40 000 toimihenkilöinä ja 40 000 yrittäjinä. Tilastokeskuksen mukaan alalta löytyy noin 16 000 työtöntä ja noin 4 000 avointa työpaikkaa. Joka neljännellä olisi siis lukujen perusteella mahdollisuus työllistyä.

Kuramontusta digitalisaatioon

Jos Pakarinen saisi päättää, hän vaikuttaisi myös alueelliseen liikkuvuuteen. Kyse on esimerkiksi siitä, saadaanko porukat tekemään keikkahommaa töiden perässä tai siitä, pitäisikö kouluttaa enemmän siellä, mistä työtkin löytyvät, kuten pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Oulussa.

Yhtenä liikkuvuutta lisäävänä käytännön keinona Pakarinen pitää paljon puhuttua varainsiirtoveron poistamista asuntokaupasta. Pari prosenttia voi tuntua pieneltä, mutta etenkin pääkaupunkiseudulla kyse on jopa muutaman kuukauden palkasta. Pitäisi tukea myös reissumieheksi ryhtymistä ja tarkastella päivärahojen maksua pitkissä projekteissa.

 ”Tulevaisuutta olisi hyvä katsoa ajoissa eikä vasta sitten, kun hätä on jo kädessä. Ala saattaisi kiinnostaa, jos siitä osattaisiin kertoa oikealla tavalla. Onhan rakentaminen paljon muutakin kuin kuramontussa läträämistä. Digitalisaatio tuo koko ajan uusia mahdollisuuksia.”

Huippuosaajaksi voi kasvaa

YIT:n rekrytointi- ja resurssipäällikkö Timo Piilillä pitää kiirettä. ”Rekrytointihaasteet ovat tuttuja kaikenkokoisissa organisaatioissa. Vaikka olemme tehneet paljon rekrytointia helpottavia asioita, pulaa on etenkin työnjohtajista ja työmaainsinööreistä.”

Näin siitäkin huolimatta, että yrityksessä pyörähtää vuodessa 700 alan harjoittelijaa ja valmistuneista palkataan vuosittain useita kymmeniä vakituiseen työsuhteeseen. Rakennusalan korkeakouluopiskelijoille yritys tarjoaa viiden opintopisteen kokonaisuuden syventäviin rakennusalan opintoihin. Sama mahdollisuus on nyt tarjolla myös tradenomiopiskelijoille.

Aina rekrytointi ei onnistu, vaikka mitä tekisi. Piili kertoo yhdestäkin Espoon kaupungin hankkeesta, jossa urakkasopimus velvoitti työllistämään työmaalle puoleksi vuodeksi kaksi työtöntä työnhakijaa. 

”Aika erikoinen hanke, eikä kandidaattien hakeminenkaan ollut ihan helppoa. Kovan yrityksen ansiosta löysimme lopulta kaksi henkilöä, joista toinen jatkoi meillä vielä hankkeen jälkeenkin.”