| INFRA ry | Keskusliitto, Häme, Kaakkois-Suomi, Keski-Suomi, Länsi-Suomi, Pohjanmaa, Pohjoinen, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Uusimaa

Kehitä ja kukoista! Keksijät ja yritystoiminnan kehittäjät esillä Infra-lehdessä 3/2017

Toimitusjohtaja Timo Suutarinen uskoo arjen innovaatioihin. Totutun kyseenalaistaminen on johtanut hänet tekemään useita keksintöjä. Omat oivallukset voivat tuoda merkittävää etua yrittäjälle, kertovat myös pienemmät mvr-alan yrittäjät eri puolilta Suomea.

Teksti: Hanna Moilanen

Arjen innovaatiot. Sanapari toistuu toimitusjohtaja Timo Suutarisen puheessa. Se kuvaa hänen asennettaan työntekoon ja yrityksen johtamiseen. 

Suutarinen-yritysryhmä koostuu betoniteollisuudesta sekä talo- ja maarakentamisesta. Se työllistää noin 130 työntekijää ja liikevaihto on yhteensä yli 30 miljoonaa euroa.

Paikallaan junnaaminen kismittää innovatiivisuudestaan palkintoja saanutta yrittäjää. ”Infra-alalla ollaan monesti kopioijia. Asiat tehdään totutulla konseptilla eikä uhrata aikaa muuttumiselle”, Suutarinen täräyttää. 

”On tärkeää pystyä kyseenalaistamaan. Se on yrityksen kehittymisen juju. Ei saa urautua ja fakkiutua polkuihin, joita on kulkenut.”

Kiinnitysjärjestelmä toi säästöä
ja paransi turvallisuutta

Arjen keskellä jatkuvan parantamisen ideologia on johtanut Suutarisen useisiin erilaisiin keksintöihin, eritasoisiin patentteihin ja hyviin toimintamalleihin. Arjen innovatiivisuudella Suutarinen on pystynyt parantamaan yritystensä kilpailukykyä ja myös tuomaan markkinoille uusia tuotteita.

Ehkä pisimmälle viety Suutarisen keksinnöistä on Transmodi-kiinnitysjärjestelmä, jolle on myönnetty eurooppapatentti vuonna 2015. Transmodin avulla samaan autoon voidaan kiinnittää erilaisia kuormakoreja.

”Järjestelmä kehtettiin meillä siihen, että sama auto pystyy ajamaan betonia, soraa ja betonielementtejä. Pystymme ajamaan kahdeksalla autolla kymmenen auton ajot”, Suutarinen kertoo.

Käytännössä kuorma-auton runkoon asennetaan neljä tai viisi lukkoelementtiä, joiden avulla erilaiset kuormakorit kiinnitetään. Järjestelmä on kevyt; se tuo 18 tonnin autossa noin 10 prosentin lisäyksen hyötykuormaan. Toisaalta järjestelmän mataluus mahdollistaa suuremman kuormatilavuuden.

”Myös turvallisuus parani. Yksi ihminen pystyy vaihtamaan auton rungon päälle kuormakorin yksin noin kymmenessä minuutissa. Enää ei tarvitse mennä lavarakenteiden väliin”, Suutarinen painottaa. Hänen mukaansa esimerkiksi kolmella autolla ajava yrittäjä saattaisi pärjätä yhdellä, vähän paremmalla autolla Transmodin ansiosta.

”Ensimmäinen vientikauppa Norjaan on jo tehty”, Suutarinen sanoo.


Toimitusjohtaja Timo Suutarinen on kehittänyt ja laajentanut isänsä Väinön aloittamaa yritystoimintaa merkittävästi. Arkinen kekseliäisyys on parantanut kilpailukykyä. (Kuva: Paula Myöhänen)

Hyvä keksintö on yksinkertainen

Betonin koostumuksen ongelmat nousevat aina välillä otsikoihin. Timo Suutarinen alkoi pohtia betonin sekoittamisen pulmia jo vuosia sitten.

”Betonin notkistimen muuttuminen polymeeripohjaiseksi tarkoitti sekoitusajan pidentymistä. Lähdin miettimään, miten saadaan palautettua sekoittimen toimintakyky samalle tasolle kuin aiemmin”, Suutarinen kertoo.

Kehitystyö tehtiin vuosina 2007–2008. Syntyi kaksoisakselisekoitin, joka asennettiin Suutarisen Mäntyharjun tehtaille vuonna 2009.

”Se onnistui yli odotusten. Nostimme tehtaan kapasiteettia yli 60 prosenttia, mutta samalla betonin laatu pysyi hyvänä”, Suutarinen muistelee.

Keksinnön juju on se, että betonimylly pyörii tehokkaammin samalla kierrosnopeudella, jolloin pystyttiin palamaan vanhaan, lyhyempään sekoitusaikaan.

”Tekninen ratkaisu oli lopulta hyvin yksinkertainen. Niin hyvät keksinnöt usein ovatkin”, Suutarinen pohtii.
Suutarisen ideasta syntynyt sekoitin rakennettiin yhdessä Oy Elematic Ab:n kanssa, joka on saanut keksinnölle patentin.

Murskehiekka hyötykäyttöön

Usein keksinnöt muhivat keksijänsä päässä pitkäänkin ennen kuin ne näkevät päivänvalon. Timo Suutarinen pohti kymmenen vuotta murskehiekan käyttöä betonirakentamisessa ennen kuin investoi tarvittaviin laitteisiin.

”Aiemmin pulmana oli kivituhkakasojen jääminen monttuun. Sitä ei saatu myytyä samaa tahtia, kuin uutta syntyi”, Suutarinen kuvaa.

Suutarinen lähti selvittelemään, mitä kasautuvalle kivituhkalle voisi tehdä. Nykyisin hän pystyy hyödyntämään sitä betonin valmistuksessa. Kivituhkaa jää vain pieni osa siitä mitä ennen ja tuottamattoman tavara on tehty tuottavaksi.

Suutarinen on myös saanut patentin elementtien siirtojärjestelmälle tehtaassa sekä kehitellyt hyödyllisyysmalleja seinä- ja välipohjarakenteisiin. Eväät yritystoiminnan kehittäjäksi hän kokee saaneensa lapsuudenkodistaan.

”Jo isä oli aikanaan oman tiensä kulkija. Yksi hänen ratkaisuistaan oli siirtyminen puutavara-autoilijasta sora-autoilijaksi. Hänestä tuli Mäntyharjun ensimmäinen soran toimittaja”, Suutarinen kertoo.

Suutarisen ensimmäinen vastuutehtävä tuli isän uusien linjausten myötä. Hänestä tuli 11-vuotiaana soramontun vartija, joka vähitellen opetteli kuormaamaan soraa koneella.

”Isä lähti kiipeämään omassa yritystoiminnassaan. Minun aikanani askeleet ovat olleet pidempiä. Toivon, että ne pitenevät edelleen, kun poikani siirtyvät vahvemmin vastuuseen yhtiöistä”, Suutarinen linjaa.

Rakennusinsinööri Juho Suutarinen, 35, työskentelee tällä hetkellä toisen betonielementtitehtaan tehdaspäällikkönä. Diplomi-insinööri Markus Suutarinen, 33, vastaa yhtiöiden talonrakennusurakoinnista.

Vastauksia arjen tarpeisiin

Kaiken kokoisten yritysten omat oivallukset ja itse kehitellyt sovellukset voivat tuoda merkittävää etua yrittäjälle ja viedä alaa eteenpäin. Monet tämän päivän arkiset työvälineet ovat olleet oman aikansa innovaatioita, joille on ensin naureskeltukin. Yksi esimerkki on kaivinkoneen kauhanpyörittäjä.

Kempeleessä asuva Kari Takalahti teki kahden veljensä kanssa luiskatöitä 1990-luvulla Kempeleen ja Oulun välillä. Alkuun luiskia tehtiin kauhalla tasaamalla.

”Meille heräsi ajatus, että olisipa hienoa, jos luiskia voisi tasata pyöräalustaisella ajamalla. Asensimme tiehöylän kääntöpöydän kauhan tilalle ja terään kiinnitimme pohjan”, Takalahti muistelee.

Uudesta oivalluksesta innostuneina Takalahden veljekset halusivat kaikki työkalut pyöriviksi. He yhdistivät metsäkoneen pyörityslaakerin ja tiehöylän kulmavaihteen.

”Siinä meillä oli valmis pyörittäjä”, Takalahti summaa.

Takalahden mukaan Ruotsissa oli kehitelty pyörittäjiä suunnilleen samaan aikaan. Ne olivat kuitenkin valtavan kalliita. Alussa pyörittäjästä sai maksaa käytetyn kaivinkoneen hinnan.

”Ensimmäiset myynnissä olleet pyörittäjät olivat myös kestävyydeltään heikkoja. Meillä silloin itse tehdyt laitteet ovat käytössä edelleen.”


Takalahden veljekset keksivät yhdistää metsäkoneen pyörityslaakerin ja tiehöylän kulmavaihteen parikymmentä vuotta sitten. Tuloksena syntyi pyörittäjä kaivinkoneeseen. (Kuva: yrittäjän omat arkistot)

”Sitä vain kauhoja pyöritellään!”

Keksijä joutuu usein kohtaamaan ihmettelyä ja naureskeluakin. Myös Takalahden veljeksille kuittailtiin, että nämä vain pyörittelevät kauhoja, vaikka pitäisi kaivaa maata.

”Ne jotka näkivät laitteet käytössä työmaalla, hoksasivat heti, että vanhaan ei ole paluuta”, Takalahti muistelee.

Keksinnön mahdollisti osaltaan se, että yrityksellä oli takavuosina talviaikaan vähemmän töitä. Silloin veljekset viettivät aikaa hallilla huoltamassa ja korjaamassa työkoneita sekä ideoimassa uusia työkaluja.
Viime vuosina töitä on ollut enemmän, jolloin tuotekehittelyyn ei ole jäänyt samalla tavalla aikaa.

”Olemme myös ostaneet toisten valmistamia pyörittäjiä”, Takalahti kertoo.

Maarakennus O. Takalahti Oy on Kari Takalahden isän perustama perheyritys. Nykyisin yritys työllistää kolme Takalahden veljestä ja Kari Takalahden pojan.

Täkkäyspuomi lisäsi turvallisuutta

Yksittäinen keksintö voi viedä koko alaa eteenpäin. 

Pyörittäjien yleistyminen kaivinkoneissa mahdollisti sen, että kuhmolainen yrittäjä Hannu Kilpeläinen lähti aikanaan rakentamaan pidempää täkkäyspuomia louhintatöihin.

Keksintö sai jälleen alkunsa arjen keskellä havaituista haasteista. Monilla louhintatyömailla täkättiin kaivinkoneella ja nostopropulla. Työntekijän piti olla kiinnittämässä ja irrottamassa koukku levitettäviin mattoihin.

”Oli hidasta ja vaarallista, kun panostaja seisoo maton ja kauhan välissä. Aloin miettiä, miten sen saisi tehtyä toisin”, Kilpeläinen muistelee.

Toimivan työkalun kehittäminen eteni vaihe kerrallaan. Ensimmäisissä versioissa puomin päässä oli koura. Se ei kuitenkaan ollut riittävän tarkka työkalu, joten Kilpeläinen hylkäsi sen. Seuraavana versiona syntyivät nykyiset täkkäyspuomit, jotka ovat Kilpeläisellä edelleen käytössä.

”En koe työkalun kehittelyä varsinaiseksi keksinnöksi. Yhdistelin vain komponentteja eri tavalla kuin ennen. Joku toinen teki varmaan saman jo ennen minua ja fiksummin”, Kilpeläinen pohtii.

”Hyvät työkalut silti saimme omalla työllä. Ne nopeuttivat tekemistä huomattavasti ja toivat myös turvallisuutta louhintatyöhön.”

Kilpeläinen pyörittää pientä perheyritystä, jossa hänen kaksi poikaansa ovat töissä. Lisäapuna voi kiireaikaan olla 2–3 tilapäistä työntekijää. Kilpeläisen vaimo hoitaa kirjanpidon ja laskutuksen. Yrityksen toimipaikka on Kuhmossa ja työmaat käytännössä Joensuun ja Rovaniemen välillä.


Hannu Kilpeläinen täkkää turvallisesti itse kehittämällään työkalulla. Yrityksellä on myös toinen, pidemmällä koukulla varustettu versio. (Kuva: yrittäjän omat arkistot)

Onnistunut ratkaisu motivoi 
enemmän kuin raha

Myös raha motivoi yrittäjää keksimään ja kehitystyöhön. Se oli aikanaan tärkeä kannustin nyt jo eläkkeellä olevalle Kullervo Karekselle.

”Porapaalutus alkoi kehittyä 1980- ja 1990-luvuilla. Siinä sanottiin olevan rahaa. Ajatuksena oli erikoistua uuteen työhön, niin että emme vain siirrä tavaraa paikasta a paikkaan b”, Kares muistelee.

Porapaalutuskoneita ei ollut siihen aikaan saatavilla, joten ne oli tehtävä itse. Kares ei halua kertoa tarkemmin keksinnön yksityiskohdista, mutta oleellista oli arjen työssä saatu kokemus teknisten laitteiden toiminnasta. Maatalouskoneet kävivät tutuksi varhain. Hän kertoo ajaneensa jo 10-vuotiaana traktoria.

”Olin pikkunallikasta mukana maatalouden koneistumisessa”, Kares summaa.

Porapaalutuskoneiden kehittäminen perustui Kareksen omaan tietämykseen ja kiinnostukseen. Vaikka raha houkutteli kehitystyöhön, se ei lopulta ollutkaan tärkein kannustin. ”Omistautuminen jollekin asialle vie eteenpäin. Kun näkee, että uudet sovellukset toimivat ja tulosta syntyy, se kannustaa enemmän kuin raha.”

Nakkilassa asuva Kares haluaa innostaa nuorempia yrittäjiä omien sovellusten kehittämiseen. Hänelle itselleen kekseliäisyys on tullut lapsuuskodin perintönä. Silti Kares uskoo, että kekseliäisyyttä voi myös oppia ahkeruudella, asioihin paneutumalla ja pitkäjänteisellä työllä.

”Käyttäjäkunnan tehtävä on kehittää valmiisiin koneisiin paikkakohtaisesti toimivat välineet. Omatoiminen kekseliäisyys vaikuttaa hyvin paljon yrityksen tulokseen.”

Lue lisää maarakennusalan yrittäjien tarinoita Infra-lehdestä 3/2017. Lehti ilmestyy 31.8.2017.

Infra-lehti on INFRA ry:n jäsenen jäsenetu. Lue lisää: www.infra.fi/liity

Sinua saattaa  kiinnostaa myös tämä arkistojuttu: Infrakeksintö syntyy arjen käytännöistä