| Rakennusteollisuus RT ry | Keskusliitto

”Tärkein asia on tietysti Tapsan nauru!” Maltilla, sinnikkyydellä ja huumorilla tes-neuvottelusta toiseen

Tapio Kari ja Kim Kaskiaro muistelivat menneitä tes-kierroksia yhteisen iltapäiväkahvin ääressä lokakuun lopulla, kun Tapiolla oli töitä Rakennusteollisuus RT:n työmarkkinajohtajana jäljellä enää kaksi päivää ja Kimillä uusi ura edessä.


Värikkäiden työvuosien jälkeen Tapion viimeisen työpäivän agendaan kuului pöydän putsaaminen.

Vaikka viime kevään tes-kierros oli varsin ikimuistoinen kaikille siinä osallisena olleille, Tapio muistelee päätään pyöritellen, mutta nyt jo hymyssä suin, myös muutamia aikaisempia neuvotteluita, joita on itse ollut vetämässä. Parhaiten ovat jääneet mieleen vuodet 2005 ja etenkin 2008, jolloin hänen sanojensa mukaan ”ylitettiin kaikki sopivuuden rajat” sopimusten kanssa. Sekä Tapio että Kim ovat yksimielisiä siitä, että työehtosopimuksista neuvoteltaessa pahimmat kapulat rattaisiin on kuitenkin lyöty aina neuvottelupöydän ulkopuolelta; varsinaiset osapuolet ovat vaikempienkin kierrosten aikana tähdänneet aina yhteiseen maaliin. Esimerkiksi tänä keväänä kivenä neuvottelijoiden kengissä olivat kikyn jälkimainingit.

Työehtosopimusneuvottelut ovat aina tiimityötä ja siitä Kari & Kaskiaro -kaksikolla on yhteistä kokemusta jo pitkältä ajalta.

”Yhteistyön dynamiikkaa on vaikea kuvailla, mutta neuvottelu on jatkuvaa ajatusten ja ratkaisuehdotusten pallottelua myös sillä omalla puolella pöytää. Yksilösuorituksilla ei pärjää, vaikka joku aina omissa nimissään vastuun ratkaisuista kantaakin. Neuvotteluissa voima tulee siitä, että me kaikki olemme samassa liemessä ja pyrimme siitä yhdessä nousemaan kunnialliseen lopputulokseen”, kertoo Kim, joka odottaa seuraavaakin tes-kierrosta hyvillä mielin.

”Joskus kauan sitten neuvotteluista saattoi jäädä kalavelkoja maksettaviksi, mutta nykyään se tahtoo olla niin, että helpotus niiden päättymisestä on aidosti molemminpuolinen. Se, että saadaan järjellinen sopimus aikaiseksi ja työrauha palaamaan, putsaa hampaankolot kyllä puolin ja toisin.”

Työn jatkaja tuntee tes-historian

Eläköitymisen tultua ajankohtaiseksi, Tapiolta vapautuva pesti herätti kiinnostusta myös talon ulkopuolella. Hän on erittäin tyytyväinen siihen, että valituksi tuli nimenomaan Kim.

”Kyvykkäitä ja halukkaita ehdokkaita olisi ollut tarjolla useita. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että jatkajana on henkilö, jolla on jo pitkä ja vankka kokemus koko paketista, niin niistä haasteellisimmista kuin hiukan helpommistakin tes-kierroksista.”

Työmarkkinajohtajuuden ohella Kim jatkaa työtään Talonrakennusteollisuus ry:n toimtusjohtajana. Näin ollen päätös työn vastaanottamisesta ei syntynyt nukkumatta ensin yön yli.

”Oli pohdittava, onko tehtävien yhdistäminen ylipäätään mahdollista. Kun itse pääsin asiasta ymmärrykseen, oli niin ikään mietittävä, onko se järkevää jäsenistön kannalta. Tuleehan valtuutus kaikkeen toimintaamme aina nimenomaan jäseniltä. Kun nämä kysymykset oli saatu ratkottua, asia oli loppujen lopuksi helppo sinetöidä.”


Sekä entisellä että uudella työmarkkinajohtajalla on pitkä historia rakentamisen parissa.

Savupilvestä suoraviivaiseen toimintaan

Omien sanojensa mukaan Tapio on työskennellyt rakennusalalla ”vain” 33 vuotta. Siinä ajassa hän on ehtinyt nähdä melkoisen muutoksen alan neuvottelupöydissä.

”Kyllä 80-luvulla neuvotteluissa vaadittiin huomattavasti enemmän aikaa ja tupakkaa kuin nykyään. Vaikka edelleenkin neuvottelut joskus näyttävät junnaavan paikoillaan, niin kyllä nyt neuvotellaan huomattavasti nopeammin ja asiallisemmin. Vielä 30 vuotta sitten neuvotteluihin liittyi paljon kyttäämistä ja pelaamista, nyt vastapuolen kavereihin voi luottaa ja asiat etenevät huomattavasti suoraviivaisemmin. Turha kikkailu on jäänyt vuosien varrella pois.”

Tupakoimattomana ulkoilmaihmisenä hän iloitsee aivan aidosti siitä, että sauhuttelu neuvotteluissa ei ole enää sallittua. Kun saman pöydän ääressä vietettiin lähes ympäripyöreitä päiviä ja raikasta ilmaa löytyi enää korkeintaan lattian rajasta, neuvottelut olivat myös fyysisesti hyvin raskaita, toisin kuin nykyään.

Toki hän myöntää, että vuosikymmenestä ja neuvottelusta toiseen vastapuoli osaa aina myös yllättää.

”Vaikka neuvottelukulttuuri on siistiytynyt huomattavasti, ennalta arvattavia tes-neuvottelut eivät varmasti tule olemaan koskaan”, hän toteaa.

Yllättäviä yksityiskohtia urien alkumetreiltä

Kimin RT-historia on lähes yhtä pitkä kuin Tapion. Useimmat talon nykyisistä työntekijöistä eivät edes taida tietää, että hän on aloittanut uransa Eteläranta 10:ssä kesätyöntekijänä jo vuonna 1989.

”Ensimmäinen työni täällä oli Työnantajien Yleisen Ryhmän lainopillisen asiamiehen, Juha Nybergin, avustaminen. Hänen tontilleen kuuluivat lähinnä työturvallisuuteen ja työsopimusriitoihin liittyvät oikeudenkäynnit. Sen lisäksi, että avustin niihin liittyvien juttujen ajamisessa, annoin jäsenille myös puhelimitse juridiikkaan liittyvää neuvontaa.”

Nuoruusvuosia muisteltaessa Tapiokin paljastaa yllättävän yksityiskohdan urasuunnitelmistaan.

”Minähän olen melkein rakennusinsinööri, kun ehdin neljän kuukauden ajan opiskella kyseiseen hommaan. Matematiikka olisi kyllä sujunut, mutta fysiikkaan tai kemiaan ne insinööriopinnot kaatuivat jo alkumetreillä.”

Kiitoksia ja kannustuksen sanoja

Näkyvimpänä erona työskentelytatapojaan vertaillessa entinen ja uusi työmarkkinajohtaja mainitsevat sen, että Kim on luoteeltaan nopealiikkeisempi, mutta jättävät kuitenkin muiden päätettäväksi sen, onko kyseessä hyvä vai huono ominaisuus.

”Tapiolla on kyllä piirun verran pidemmät hermot”, Kim nauraa.

Tapio on useaan otteeseen saanut kiitosta rauhallisuudestaan, johon hän itse suhtautuu huumorimielellä.

”Minusta tuntuu, että se on vain hitautta. Olen aina ollut vähän hidas reagoimaan asioihin, mutta näköjään siitä voi olla joskus hyötyäkin!”

Seuraajalleen hän haluaa silti antaa evääksi tuleviin tehtäviin nimenomaan malttia ja sen lisäksi myös avoimuutta ja suorapuheisuutta. Kim puolestaan kiittää edeltäjäänsä ennen kaikkea loputtomasta jaksamisesta.

”Kutsuttakoon sitä puurtamiseksi tai sitkeydeksi, mutta erityisen kunnioitettavaa ja jopa kateutta herättävää on ollut Tapion sinnikkyys nostaa vaikeitakin asioita neuvotteluissa esiin aina uudelleen ja uudelleen, kunnes palaset ovat lopulta loksahtaneet paikoilleen.”

”Mutta kaikkein tärkein asia on tietysti Tapsan nauru. Jos huumoria ei voi käyttää totisten hommien lomassa paineenpäästöventtiilinä, niin tätä työtä ei jaksa tehdä”, Kim summaa Tapion nauraessa vierellään.