| Talonrakennusteollisuus ry | Itä-Suomi

Muutos on luopumista

Jokainen, joka on ollut kuolemaan tuomitun läheisen vierellä, kun hänet irrotetaan hengityskoneesta teho-osastolla, tietää mitä on tietoisen luopumisen tuska äärimmillään. Luopuminen on aina vaikeaa, mutta samalla muutoksen edellytys. Joskus saamme hallita muutoksen vaatimaa luopumista tietoisesti, mutta usein elämä laittaa meidät luopumaan vääjäämättömän muutoksen edessä.

Olen ihmetellen seurannut muutosvastarintaista keskustelua yhteiskunnassamme. Jo koettuun on aina helppo tarttua ja vastustaa tuntemattomampaa uutta. Muutoksen vastustaminen on helppoudessaan yleistä. Se on luonnollinen ominaisuus, mutta muutos on myös selviämisemme edellytys. Vastustamme siis luonnostamme selviämistämme.

Kautta aikojen esi-isämme ovat luopuneet oikeudestaan elää taistellessaan valtioidensa puolesta. Moni on samalla luopunut mielenterveydestään, kuten oma isoisäni silloisen eversti Adolf Ehrnroothin henkilökohtaisesti kiittämänä korpraalina JR7:n kokemassa tulihelvetissä. Lapsen on luovuttava konttaamisesta, jotta oppii kävelemään. Kaikkien meidän on luovuttava selvitäksemme ja kehittyäksemme. Intiaanien viisauden mukaan voit selvitä vain omaksumalla uusia asioita ja sopeutumalla muutokseen.

Tämä alkuperäiskansan viisaus tuntuu meillä, hyvään tottuneilla, olevan hukassa. Saavutetuista eduista emme tunnu olevan valmiita luopumaan, vaan ennemmin olemme valmiita luopumaan hyvinvointiyhteiskunnastamme. Tämä oman ja yhteisen edun välinen valintaongelma tuntuu olevan ilmeinen.

Filosofi Esa Saarisen mielestä Suomi tarvitsee Sipilämäistä hyökkäyksen logiikkaa, koska pelkällä ay-tyylisellä puolustuksella ei tule voittoja (Kauppalehti 19.10.2015). Niin ikään kansanedustaja Harry Harkimo kyseenalaisti kolumnissaan ay-tyylisen puolustuksen moraalipohjan (Savon Sanomat 21.11.2015). Minusta moni kovalla työllä kannuksensa ansainnut yrittää puhua järkeä, jonka sitten jokainen yhden kirjan yhteiskunnan tuella kahdeksassa vuodessa kirjoittanut voi haukkua.

Länsimainen demokratia perustuu talouskasvulle. Demokratiassa kaikki saadaan pysymään tyytyväisinä talouskasvun turvaamilla jatkuvasti kasvavilla tulonsiirroilla hyväosaisilta huonompiosaisille. Talouskasvun hyytyessä ratkaisu ei uskoakseni aina ole se, että tulonsiirtoja hyväosaisilta lisätään huonompiosasille, koska järjestelmän perusmekanismia, talouskasvua ei ole.

Selvästi on nähtävissä, kuinka demokratiamme natisee liitoksistaan juuri taantuman hetkillä, kun demokratian osapuolet kuten kolmikanta, linnoittautuvat puolustamaan asemiaan. Myös demokratia tarvitsee toimiakseen ja menestyäkseen yhteisen luopumisen näkemyksen. Yli kymmenkertainen lakkoherkkyytemme Ruotsiin ja Norjaan verrattuna ei jää kansainvälisiltä investoijilta huomaamatta.

Vastakkainasettelun ajan pitäisi olla ohi ja kaikkien pitäisi osallistua hyvinvointiyhteiskuntamme selviämiskamppailuun. Hyväosaisten syyttämisen ilmapiirissä olisi hyvä ajatella laajemmin. Ovathan tuhansia työpaikkoja luoneet ja miljoonistaan verojen muodossa luopuneet vuorineuvokset antaneet myös ison panoksensa yhteiskunnan rakentamiseen. Eikö heidän tarjoamilla työpaikoillaan ole turvattu monen perheen hyvinvointi ja asuntolainojen maksu ja heidän maksamilla veroillaan maksettu monen lääkärin palkka?

Olisiko nyt jokaisen, myös meidän työtä tekevien vuoro luopua, koska kyllä meille jää jäljelle paljonkin mistä olla kiitollinen? Saavutettujen työehtojen luopumisen tuskassa meidän tulisi muistaa kuinka paljon meille jää luopumisten jälkeenkin. Luopumisten vaihtoehtona on yhä kasvava työttömyys.

Rakennusala on nöyrästi hyväksynyt alaan kohdistuneet kiivastahtiset muutokset. Työturvallisuus- ja energiamääräysten muutokset ovat luoneet paljon hyvää, mutta samalla lisänneet työnantajien velvoitetaakkaa. Erityisesti viime vuonna voimaan astunut kuukausittainen ilmoitusvelvollisuus verottajalle on historiallisen suuri ja työläs muutos, joka vietiin läpi nopealla aikataululla.

Jatkuviin muutoksiin sopeutuminen osoittaa rakennustyönantajien muutoskykyä yhteiskunnan yhteisten tavoitteiden, kuten harmaan talouden torjunnan, kasvuhuonepäästöjen vähentämisen ja turvallisemman työelämän kehittämisessä. Ei ole kohtuutonta vaatia myös vaakakupin toiselle puolelle muutoksia normi- ja yhteiskuntatalkoissa rakentamisen sujuvoittamiseksi niin työsuhde- kuin viranomaisasioissakin.

Lopulta asenne ratkaisee. Isäni, jonka hidasta kuolemaa jäin seuraamaan hengityskoneen irrotuksen jälkeen päätti toisin. Hän taisteli tiensä takaisin elämään ja kuntoutuu nyt maatalousyrittäjän sinnikkyydellä. Tätä asennetta ja aikaisempien sukupolvien rakentamaa yhteiskuntaa katson entistä ylpeämpänä ja syvemmällä kiitollisuudella. Haluan uskoa suomalaisten valmiuteen ottaa vastaan hyvinvointiyhteiskuntamme säilyttämisen vaatimat tietoisetkin luopumiset. Kreikka on kuin minä isäni sairaalavuoteen äärellä.


Kimmo Anttonen
Talonrakennusteollisuus ry:n Itä-Suomen piirin aluepäällikkö

Olet lukemassa Talonrakennusteollisuuden Itä-Suomen piirin uutiskirjettä 3/2015. Sen myötä tarjoamme alueellisesti kohdennettua viestintää jäsenillemme, sidosryhmillemme sekä muille yhteistyökumppaneillemme. Kirje ilmestyy 2–3 kertaa vuodessa. Otamme siitä mielellämme vastaan palautetta!