| Rakennusteollisuus RT ry

Yhteisen edun kirkastaminen rakennushankkeissa haastavaa

RAKLI, INFRA ry ja Talonrakennusteollisuus ry kutsuivat jäsenensä keskustelemaan rakennushankkeiden johtamisesta. Rakennuttajat, rakennuttajakonsultit ja urakoitsijat kertoivat näkemyksiään hankkeiden johtamisen nykytilasta. Kokemukset osoittavat, että vaativissa hankkeissa yhteisen tahtotilan löytämisen ja luottamukseen perustuvan yhteistoiminnan eteen pitää tehdä töitä. Muuten vaarana on se, että huonojen käytäntöjen seurauksena hankkeen etu jää osapuolten omien intressien varjoon. Provosoivissakin puheenvuoroissa haastettiin kumppaneita näkemään asiat toisten kannalta ja hedelmällistä keskustelua syntyi runsaasti.

Rakennuttajan toiveita ja tarpeita esitellyt Juhani Karhu Senaatti-kiinteistöistä kertoi, että jokaisessa hankkeessa pyritään hyvillä kumppanivalinoilla varmistamaan se, että lopputuloksena olisivat terveelliset ja turvalliset tilat. Hankkeen aikana kuitenkin tehdään toisinaan pienissä yksityiskohdissa huonoja ratkaisuja, jotka voivat realisoitua esimerkiksi merkittävinä kosteusvaurioina. Koko ketjun olisi huolehdittava asianmukaisesti päätösten järkevyydestä, Juhani Karhu vaati ja totesi, että lisäämällä rakenneratkaisujen ja rakennusfysiikan ymmärrystä kaikilla tasoilla sekä tekemällä perusasiat huolella, päästäisiin parempaan lopputulokseen.

Onnistunut hankkeen johtaminen edellyttää luottamusta

Taina Koskelo ISS Prokosta valotti, mitkä ovat rakennuttajakonsultin odotukset rakennushankkeessa. Hän kokee konsultin olevan asiakkaan luottohenkilö, oikea käsi, joka vastaa hankkeen ammattitaitoisesta johtamisesta ja dokumentoinnista. Rakennuttajakonsultin tehtävänä on varmistaa, että hankkeen eri vaiheet soljuvat sujuvasti eteenpäin ja mahdollisiin riskeihin osataan ennalta varautua. Urakoitsijoiden Koskelo toivoo paneutuvan hankkeisiin perusteellisesti, kommunikoivan avoimesti töiden etenemisestä ja reagoivan mahdollisiin muutoksiin ripeästi.
Päätöksentekoon nopeutta ja notkeutta

Lemminkäinen infran Jouko Viitala toi esiin urakoitsijoiden huolen siitä, että tilaajat ovat ulkoistaneet rakennuttamisosaamistaan liiaksi. Hänen mukaansa tämä näkyy käytännössä niin, etteivät tilaajat pysty tekemään päätöksiä hankkeen edellyttämällä tahdilla, kun riittävää ymmärrystä hankekokonaisuudesta ei ole. Hän toivoikin, että suorat kanavat tilaajaan ja suunnittelijoihin olisivat mahdollisimman avoimet, eikä asioita tarvitsisi aina kierrättää konsulttien kautta, mikä hidastaa hankkeen toteutusta ongelmatilanteissa. Viitala piti hyvänä sitä, jos erilaisten allianssimallien käyttö yleistyy ja hankkeen osapuolet istuvat tiiviisti saman pöydän ääressä arvioimassa ratkaisujen tarkoituksenmukaisuutta.

Iltapäivän toisessa osiossa kuultiin case-esimerkkejä Kehäradalta ja Tapiolasta. Pekka Luukkonen YIT:ltä toi esiin huolensa siitä, että usein työmaata ei voidakaan aloittaa silloin, kun on sovittu, vaan aikaa ja resursseja valuu hukkaan. Tämä voi johtua esimerkiksi puutteellisista suunnitelmista tai siitä, ettei alue vielä ole rakentamiskunnossa. Viiveen seurauksena työnjohtoresursseja joudutaan vahvistamaan, kiire lisääntyy ja sen myötä virheiden riski kasvaa, Luukkonen totesi. Hänen mukaansa suunnittelunohjaus on myös toimi, joka on rakennuttajaorganisaatioiden kutistumisen myötä valunut yhä enemmän työmaalle. Pekka Luukkonen korosti, että hankalistakin tilanteista kuitenkin selvitään, kun vuoropuhelu hankkeen tilaajan ja toteuttajien välillä sujuu.

Pitkä aikajänne haastaa hankkeen johdon

Liikenneviraston Juha Kansonen totesi, että Kehärata on reilun 700 miljoonan euron hankkeena sen kokoluokan projekti, että muutoksia suunniteltuun tulee jatkuvasti. Hän koki erityisen haastavaksi sen, että ajallisesti pitkän hankkeen aikana sen parissa työskentelevät henkilöt ehtivät vaihtua useaan kertaan. Kehäradassa yhdistyvät infra-, tunneli- ja talonrakentaminen, mikä lisää haasteita. Kansonen peräänkuulutti osaavia infrasuunnittelututtajia, joita Suomessa on hänen mukaansa vain yhden käden sormilla laskettava määrä.

Antti Mäkinen Espoon kaupungilta kertoi, että Tapiolassa laajan ja pitkäkestoisen projektin langat on pyritty pitämään käsissä viitesuunnittelun avulla. Se ohjaa asemakaavatyötä ja tukena kehittämisessä on myös parisenkymmentä työryhmää, jotka vastaavat oman aihealueensa näkökulman huomioimisesta. Käytännössä 1970- ja 1980-lukujen Tapiola puretaan ja tilalle rakennetaan uutta kaupunkia, joka nojautuu vahvasti metroon ja keskuspysäköintiin.