| Rakennusteollisuus RT ry

CE-merkintä tulee pakolliseksi useimpiin rakennustuotteisiin heinäkuun alusta

Varmuutta ja selkeyttä rakennusalan tuotteiden hankkijoille ja suunnittelijoille

Euroopan talousalueella 1990-luvun alusta käyttöön otettu CE-merkintä tuli Suomessa pakolliseksi leluissa ja eräissä muissa tuotteissa ETA-sopimuksen myötä vuoden 1994 alusta. Sähkölaitteissa ja koneissa merkintä on ollut pakollinen vuodesta 1995. Nyt CE-merkintä tulee heinäkuun alusta myös rakennusalan useimpiin tuotteisiin EU:n rakennustuoteasetuksella.

CE-merkinnällä valmistaja ilmoittaa, mitä testejä tuotteelle on tehty ja millaisia tuloksia niistä on tullut. Kyse ei ole laatumerkistä vaan ilmoituksesta, että testit on tehty tietyn menettelyn mukaisesti. Merkintävelvoite kattaa kaikki harmonisoidut tuotestandardit. Niihin kuuluu noin 80 prosenttia rakennustuotteista. Määrä kasvaa vuosikymmenen loppuun mennessä noin 600 tuotestandardiin eli lähes sataprosenttiseksi.

Talonrakennusteollisuus ry:n asiamies Jani Kemppainen kertoi RT:n Itä-Suomen piirin Rakentajaseminaarissa Joensuussa CE-merkinnän olevan jatkossa ainoa tapa osoittaa tuotestandardien alaisille rakennustuotteille niiden vaatimustenmukaisuus EU-maissa. -Uudistus on myönteinen. Merkintä auttaa tiedostamaan tuotteiden ominaisuudet ja suoritustasot sekä ohjaa niiden oikeaan käyttöön. Se avaa suomalaisille rakennustuotevalmistajille vientimarkkinoita EU:n alueella. Suomi on merkinnän käyttöönotossa viimeisiä EU-maita Irlannin, Ruotsin ja Iso-Britannian kanssa.

Rakennustuoteasetus astuu voimaan 1.7.2013 ja korvaa kansallista lainsäädäntöä niiltä osin kuin siinä on ristiriitaisuuksia. -Mikäli rakennustuote kuuluu jonkun harmonisoidun tuotestandardin alaisuuteen, pitää sen olla kesäkuun jälkeen CE-merkitty tehtaalta lähtiessään. Pakollisten CE-merkintöjen lisäksi huomattava osa muista rakennustuotteista tulee vapaaehtoisen merkinnän alaisiksi lähivuosina. Merkintäpakon ulkopuolisille tuotteille on yhä kansalliset tuotehyväksyntämenettelyt eli ne eivät poistu rakentamisalalta. Myöskään vastuujakoihin ei tule muutoksia.

-CE-merkinnässä tuoteominaisuudet ilmoitetaan yhteisesti sovitulla eurooppalaisella tavalla. Näitä ominaisuustietoja verrataan kansallisiin vaatimustasoihin, jolloin voidaan todeta tuotteen täyttävän vaatimukset – tai sitten ei. Merkintä ei ole laatumerkki eikä kelpoisuustodistus, vaikka se kertoo laatu- ja käyttöominaisuuksista, korostaa Kemppainen.

Hän muistuttaa CE-merkintään liittyvän haasteita laajan tuotekirjon sekä harmonisoitujen tuotestandardien eräiden puutteiden vuoksi. -Esimerkiksi tuotestandardin soveltamisala voi olla hyvin laaja eikä se aina kata kaikkia tuotteelta Suomessa edellytettyjä ominaisuuksia. Tällöin on syytä selvittää tuotteiden ja käyttökohteiden erityisvaatimukset.

Hyvä opas CE-merkinnästä

Jani Kemppaisen mukaan CE-merkinnät ja suoritustasoilmoitukset kannattaa arkistoida jatkossa tärkeimpien rakennustuotteiden osalta ja antaa ne rakennusurakan tilaajalle kohteen luovutuksessa. -Se tietää jonkin verran lisää arkistointityötä. Tilannetta helpottaa kuitenkin ensi syksynä sähköinen tietokantapalvelu RaSi-Tieto Oy:n kanssa.

Lisäksi Rakennustuoteteollisuus ry:n Antti Koponen ja Timo Pulkki ovat laatineet CE-merkinnästä oppaan ja päivittäneet sen 1.7. 2013 voimaan tulevan rakennustuoteasetuksen mukaiseksi. Opas on hyödyllinen niin rakennustuotteiden käyttäjille, rakennusliikkeille, rakennusvalvojille kuin suunnittelijoillekin.

Energiatehokkuusasetus tuli voimaan

Rakentajaseminaari käsitteli myös uusien lämmitysjärjestelmien mahdollisuuksia rakennusten energialähteinä sekä ympäristöministeriön asetusta rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi.

Viime maaliskuun alusta voimaan tullutta asetusta rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta on alettu soveltaa kesäkuun alussa viranomaiskäytössä oleviin julkisiin rakennuksiin. Muihin rakennuksiin sitä sovelletaan syyskuun alun jälkeen haettavien lupien yhteydessä. Säädöksellä on viisivuotinen siirtymäkausi.

Ympäristöministeriön yli-insinööri Jyrki Kauppisen mukaan asetus koskee rakennuksia, joissa käytetään energiaa valaistukseen, tilojen ja ilmanvaihdon lämmitykseen tai jäähdytykseen tarkoituksenmukaisen sisäilmaston ylläpitämiseksi. Samoin sitä sovelletaan rakennus- ja toimenpideluvan alaisiin korjaus- tai muutostöihin sekä käyttötarkoitukseltaan muuttuviin rakennuksiin. Suojeltavat rakennukset voivat jäädä asetuksen säädöksen ulkopuolelle.

Asetuksen perusteella rakennuksen omistajan on lupaa hakiessaan esitettävä toimenpiteet, joilla koko rakennuksen tai muutostöissä olennaisen osan energiatehokkuutta parannetaan. Energiatehokkuuden arviointiin suunnittelussa on kolme vaihtoehtoa: koko rakennuksen E-luku, energiakulutusvaatimus tai rakennusosakohtaiset energiatehokkuusvaatimukset.

-Merkittävä periaatteellinen muutos aiempaan tulee energiatehokkuusvaatimusten eriytymisestä peruskorjattavien ja uudisrakennusten välillä. Suurissa linjasaneerauksissa on jopa kuntakohtaisesti erilaisia energiatehokkuusvaatimuksia taloteknisille järjestelmille, mm. mittaristoille. Nyt vaatimukset yhdenmukaistuvat koko maassa. Myös useimpien rakennustuotteiden CE-merkintäpakko edistää selkeyttä ja yhdenmukaisuutta, kertoo Kauppinen.

Parempaan lopputulokseen kokonaisvaltaisesti tähtää hänen mielestään myös sisäilman parantamisen ja energiatehokkuuden suunnittelu yhtäaikaisesti. -Rakennuksen ulkovaipan äänieritykseen täytyy kiinnittää huomiota julkisivun uusimisessa ja eristämisessä. Tärkeää on dokumentoida käyttö- ja huolto-ohjeisiin taloteknisten järjestelmien säädöt sekä tasapainotukset, jotta kiinteistöjen huoltohenkilöstö ja käyttäjät osaavat toimia energiatehokkaasti ja sisäilman tasalaatuisuuden varmistamiseksi, muistutti Jyrki Kauppinen.

Energiatehokkuusasetuksen takana ovat mm. Suomen hallitusohjelma ja EU:n energiadirektiivi rakennuksille. Ne tähtäävät energian säästämiseen ja ympäristöllisesti kestävämpään energiankäyttöön sekä päästöjen vähentämiseen. Suomen rakentamismääräyskokoelmasta löytyvät jatkossakin velvoittavat määräykset ja asetukset. Sen sijaan sinne vietävät ohjeet eivät jatkossa ole enää asetustasoisia.

Kohti nollaenergiatasoa 2020-luvulla

Teknologian tutkimuskeskus VTT:n erikoistutkija Riikka Holopainen kertoi, että EU:n määräysten mukaan vuoden 2021 alusta uusien rakennusten on oltava energiatehokkuudeltaan lähes nollaenergiatasoisia. Uusien julkisten rakennusten on täytettävä vaatimus jo vuonna 2018. -Nyt Suomessa selvitellään, mitä käsite ”lähes nollaenergiataso” käytännössä tarkoittaa ja onko sen energiantarve lähellä VTT:n määrittelemää passiivitalon energiatasoa. Määritelmässä tarkastellaan uuden rakennuksen energiatehokkuuden lisäksi kustannustehokkuutta koko elinkaaren mittaan. Samoin huomiota kiinnitetään ympäristöllisesti kestävään lähienergiaan uusiutuvista energialähteistä, totesi Holopainen.

Hänen mukaansa nollaenergiatalon edellytyksiä voivat olla rakennuksen energiatarpeen ja -kulutuksen supistaminen vähintään passiivitasoon, uusiutuvan energian kuten aurinkolämmön ja -sähkön, tuulivoiman sekä pellettien polton hyödyntäminen lämmityksessä ja energiankulutushuippujen leikkaus. -Nämä on toteutettava kustannustehokkaasti. Nollaenergiatalon hyvällä eristystasolla saadaan myös viihtyisä ja äänieristetty sisäympäristö. Laajemmin riippuvuutemme tuontienergiasta vähenisi ja haitallinen ilmastomuutos hidastuisi. Rakennukset vastaavat jopa 40 prosenttia kaikesta maapallon energiankulutuksesta.

Riikka Holopainen myönsi, että nollaenergiatasolle on Suomen ilmastossa suuria haasteita kuten kulutuksen ja tuotannon eriaikaisuus kesän ja talven kesken. -Myös kaupunkitaajamien ja maaseudun olosuhteet ovat erilaiset. Lisäksi pulaa on osaavasta suunnittelu- ja toteutushenkilöstöstä. Haasteita voitaisiin ainakin osaksi ratkaista muuttamalla nollaenergiatarkastelu yksittäisestä rakennuksesta aluekohtaiseksi. Tällöin energian tuotantoa ja käyttöä voidaan tasapainottaa yhteistyöllä, uusilla energian varastointikeinoilla sekä optimoimalla vuotuista energiatarvetta ja -kulutusta.

-Pitkästä talvesta huolimatta Suomessa on potentiaalia aurinkoenergian tuotantoon, koska aurinkoisia päiviä on vuodessa yhtä paljon kuin Keski-Euroopassa. Aurinkoenergialla on tuulisähköä lyhyempi takaisinmaksuaika. Ilma-, maa- ja vesistölämpöpumput nousevat varteenotettaviksi energialähteiksi ja niiden lukumäärä sekä energiantuotanto kasvavat huomattavasti ensi vuosikymmenellä. Samalla hinnat laskevat huomattavasti, mikä lyhentää niiden takaisinmaksuaikaa. Myös useita eri energiantuotantomuotoja mahdollistavat hybridijärjestelmät yleistyvät, sanoi Holopainen.

Lisätiedot:

RT:ssä Itä-Suomen aluepäällikkö Veikko Matikainen, p. 0500 570233 ja Jani Kemppainen, p. 040 541 8090
YM:ssä Jyrki Kauppinen, p. 050 364 7356 ja VTT:ssä Riikka Holopainen, p. 040 571 0364.